tiistai 18. helmikuuta 2014

"Sä et ole mitään ennenkuin löydät jonkun arkes jakamaan"


Joku musta kuiskaa että tuolla on
jotain parempaa
eikä lakkaa odottamasta


Toinen musta sanoo että tällä kertaa
ei anneta periksi vaan
katsotaan tää juttu loppuun asti


Yksi huutaa että ÄLÄ SATUTA ÄLÄ SATUTA
eikä se anna minun luottaa


Sen jälkeinen myöntää että sulla on aikaa
- loppuelämä -
Ja sen perään hyökkää toinen vastaan sanomaan

maanantai 3. helmikuuta 2014

Ruokaa yhdelle



Älä sinä huuda
pellolle ääntäsi käheäksi
ei se ole sinulle vääryyttä tehnyt

Älä sinä käännä
katsettasi peilille
kun voit vähemmälläkin
antaa anteeksi

Älä sinä astele
vierain kengin luminhankeen
kyllä sinun omatkin askeleesi
tavoittavat sinut vielä


Takaisin Kuopiossa. Mieli palaa hiljaisuuteen. Aamuisin herätessä olen onnellinen hiljaisuudesta, sitten surullinen yksinäisyydestä, sitten taas onnellinen kun voin valloittaa sängyn. Aivan yksin.

Minua ei saisi päästää kaupungille. Olen toivoton. Olen kuitenkin lähdössä lauantaina Tallinnaan shoppailemaan ja silti ...








Suurimman osan löysin kyllä kirpputorilta, jota minulla onkin ollut niin kovasti ikävä. Kolme paitaa, farkut ja pipo yhteensä 11,50€ CityPörssistä. Ruutuneule 12€ Onlysta. Sinänsä koomista. Ja neulekin oli -70%.

Hiuksetkin lyheni sitten viime kuvien. Ainakin viidellä sentillä. Itse huomaa eron niin selvästi. Mutta nyt on kaikki hamput hiirenhännät poissa ja hiukset tuntuu ainakin toistaiseksi elinvoimaisemmilta. Että sinänsä aivan kiva. Ja jaksaa taas paremmin kasvattaa.

Takana on harjoittelujakso Lapissa, edessä koulunkäyntiä näyttöineen ja tentteineen. Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Ahdisti ja pelotti. Tuntui samalta kuin ennen lähtöä ja sitten ei yhtään. Tuntui epämukavalta, tuntui että kaikki katsoi. Tuntui hyvältä nähdä ihmisiä ja nauroin huonoille jutuille. Ehkä huomenna enemmänkin.

Sinun sylissäsi ääretön hiljaisuus
täynnä tottelemattomuutta

Ikävä tätä rontaletta. Se olisi niin kivaa seuraa muuten niin hiljaisessa asunnossa. Toisaalta - silloin en saisi enää nukkua 120cm sängyssäni kovin tilavasti. Koska pienestä (suuresta) koostaan huolimatta hän onnistuu varmasti valtaamaan sängyn parhaan paikan - mahan päällä nimittäin. On se silti vain niin kiva.

  

Tällä erää syön kuitenkin ruokani yksin.


Kasvispihvejä, salaattia, jugurttikastike ja raejuustoa toimi eilisen ja tämän päivän ruokana. Huomenna pitää ehkä keksiä jo jotain muuta. Vaikkakaan luultavasti en jaksa kun näitäkin kerran on vielä kaapissa. Laiskiainen mikä laiskiainen.





Kun olet alkanut ymmärtää
että kaiken jälkeen on vielä elämää
Kun olet alkanut nähdä
että hymyllä voit muuttaa päivän kulun
Kun olet alkanut ajatella
että vain kokeilemalla siipiäsi
voit onnistua
 
Silloin et ole enää
lähellekään niin yksinäinen