Syksyn kirkkain ruskalehti.

Ja miljoona kuvaa omasta nassusta. Koska laittauduin kauan. Koska uudet pidennykset ekaa kertaa päässä. Koska en jaksa valita.

Hapuilua

Veden äärellä huutaa hän

joka ei ole astunut

laiturilta alas

pelastuakseen

väritä minut ääriviivoja myöten

kunnes olen täynnä ja hukun sinuun
kunnes olen nälkäinen mutta kyllästynyt syömään
kunnes aamuaurinko nukuttaa minun uneen
kunnes löydän polun, jota pitkin en uskaltanut ennen kulkea
kunnes taivas on täynnä keltaisia pisteitä
joita sanotaan unelmiksi

herätä minut sitten kun sinun värisi on kulutettu loppuun

 

Viininmakuinen kuvaussessioni päättyi tähän kuvaan: