minä toivon vain yhtä asiaa; sinua ja elämää

aamulla

Me ollaan luvattu
jo liian monta sanaa
lausuttu ääneen unelmia
joita me ei haluta
rikkoa
Ja me rikotaan vain
toisiamme
katsomalla silmiin
tarjoamalla olematonta turvaa
ottamalla palan elämää
sen palan, jota toinen tarvitsee
hengittääkseen

ja silti - en minä halua erota

iltaa kohden

Kurota, kurota
vuosia, päiviä
öitä ja iltoja
minä haluan lisää
Elämää, elämää
naurua, surua
anna ja ota
minä haluan tätä
Sekuntikellossa
älä paranna aikaa
se paranee itsekseen
jos se jaksaa
Baaritiskillä
hymyile miehelle
jos se sut huomaa
niin kyllä se maksaa

kaikille rakkaille, kaikille yksinäisille, kaikille

H Y V Ä Ä Y S T Ä V Ä N P Ä I V Ä Ä

Älä pidätä hengitystä

Anna sen kaiken virrata pois, muuttua

Äläkä laske sekunteja

Kuvat 10.2. kun vietin ystävänpäivää etuajassa Varjan luona.

Odota minua

Näin mä olin lähtemässä kouluun kello puoli kaheksan. En sitten lähtenytkään. Eiliset kiharat näytti tänään vielä noin kivalta.

Sitten mä leivon tänään. Jotain mitä löysin kotoa. Piti vähän soveltaa reseptiä. Taisin muuttaa koko koostumuksen vahingossa. Ajoivat kuitenkin asiansa; makeannälkä meni. Jotain kaura-päärynä keksejä. Siitä tuli vain mieleen, että oispa kiva osata leipoa silleen kunnolla. Vähän heittää sitä ja tätä ja tuon verran ja hyvää tulis. Ja monia muitakin asioita. Voi, sepä se vasta kivaa oliskin.

29.1.13

Peiton alla

jäässä

odottaen että sä palaat

eikä riitä yksi peitto

kunnes

keho lämmittää sen

Minun oma keho

Vielä huomenna on päivä uusi

Tänään mä kävin kaupungilla pyörähtään ja ostoksilla eilisillä nimipäivärahoilla. Löysin pari kosmetiikkajuttua mitä tarvin ja Remingtonin Pearl Wand kihartimen melkein kympin edullisempana. Mä niin rakastan kiharoita, mutta mulla ei oo ollu ku pikku-suoristusrauta enkä oo oppinu sillä tekemään. Harjottelua vaatii tuo uusikin kiharrin, mutta meni sen verran nopeasti koko tukka, että varmasti riittää malttiakin nyt tehä joskus kiharoita. Alhaalla kuva mun hiuksista normi-suorina ja sitten kiharoina.

Joskus tarvii vähän hemmottelua.

joku joka ohjailee sun mieltä

Viikonloppu ystävän luona saattaa tuoda tullessaan mitä vain. Ylimmäisestä kuvasta tuli alin. Projekti näytti keskimmäiseltä ja kaikelta muulta.

Olin tulla hulluksi. - Tahdon takaisin.

ottamalla itselle, ei omaksi

minä ansaitsen

parempaa, haluan huutaa

ja silti

jätän vesihanat auki

tulvimaan

parketilleni sataa kyyneleitä

kaapin reunaa pitkin, koska

haluan jonkin muuttuvan

Ja minä otan veitsen

ryömin lattialla

luoksesi ja viillän kasvosi auki

raavin kynteni verille

koska en halua katsoa sinua silmiin

sinä pelkuri, peilissä

ja sirpaleita sataa lattialle

-- ja Sinulle minä haluan tehdä kuten

parketille

raapia sinun ihosi uurteille

kuristaa sinut kieroksi

kuten märän, mädän parketin

kertoakseni epäreiluudesta

kertoakseni että ansaitsen enemmän

Tämä mielenhiljaisuus

Me hengitämme
tätä samaa ilmaa
kenenkin saastaisiin keuhkoihin
haluten jakaa
meidän unelmamme
tämän rikkaan maapallon kanssa
joka kärsii meidän synneistä;

Tyhjistä päivistä, vieraista miehistä
siitä, että me emme osaa elää
niinkuin lukemattomat ovat kirjottaneet

keskuudessa leviää

tappava virus

Vihdoin maapallo saa nauraa
meidän kustannuksella
astua varpaille vahingossa
heittää kuperkeikkaa onnesta
niinkuin me olemme tehneet
koko ikämme
sen kustannuksella.


Tänään voisin melkein. Kohottaa lasillisen itselleni. Päästiin parini kanssa semifinaaleista jatkoon. Siivosin koko kämpän. Ja silti. En tiedä. Ehkä en tee niin.

Minä haluaisin vain. Olla minun ystävien kanssa.

Näitä
Näitä
Näitä
Näitä
Näitä
Näitä
Näitä
Näitä
Kaipaan



Meillä oli aina hauskinta. Aina kotona. Aina turvassa.





Ja hymy oli aito.

Malja ystäville.