Eilen mä ajattelin liikaa vanhoja asioita. Asioita, jotka edelleen tekee mut surullisiksi. Mä yritin kirjottaa. Vähän kirjoitinkin. Liian vähän.
Turhautuminen. Ahdistuminen. Itsesyyllistäminen. Ikävä.
Asioita, joita mä en voi - enkä tiedä haluaisinko edes muuttaa. Jos mä en tuntisi nyt näin, mä olisin kuin eri ihminen. Jos mä olisin nyt vain iloinen mä miettisin oliko kaikki taaskin vain valetta.
Ei se ollut. Se oli aitoa.
Mä yrittäisin uskotella itselleni tietämättä totuutta. Nyt mä tiedän. Ja mä olen ymmärtänyt paljon itsestäni. Mä olen kokenut yhtä aikaa enemmän tunteita kuin mä luulin pystyväni.
Onnea. Mustasukkaisuutta. Ikävää. Rakkautta. Surua. Pelkoa. Myötätuntoa. Toiveikkuutta.
Joku sanoi mulle viikon sisään että mä olen tunteeton. Se koski. Mä olen täynnä tunteita. Mä pursuan niitä. Mä osaan olla kylmä, kyllä. Tuntemattomille mä osaan kääntää selän. Käyttää rumia sanoja.
Mutta se joku ei ollut tuntematon.
Mä mietin itseäni, että millaisen kuvan mä annan muille.
Ihmiset sanoo, etten mä hymyile. Mä sanon, ettei se vain ole mun perusilme. Ei se tarkoita että olisin masentunut tai surullinen. Mä en vain intoile paitsi sillon kun intoilen. Mä uppoudun niin helposti omiin mietteisiin. Jos mulla on ihanaa seuraa mä saatan miettiä että kohta mä olen taas yksin. Siitä tavasta mun pitäis päästää irti. Päästää irti ja vain nauttia.
Mä olen myös hiljainen porukassa. En mä sitä itse niin huomaa. Paitsi siinä vaiheessa kun mä tajuan, etten ole osallistunut keskusteluun mitenkään. Mä hymyilen ja nyökkäilen. Kyllä mä kuuntelen, siksi mä en huomaakaan sitä kuinka hiljainen olen. Ja puhun mä kun mä haluan sanoa jotain. Jos saan suunvuoron.
Ja mä mietin joskus näytänkö mä muiden silmiin itsevarmalta. Koska niin monet näyttää mun silmään. Mä mietin millanen mä olen asiakaspalvelijana. Millainen koulukaverina. Millainen ystävänä. Millainen opiskelijana. Millainen tyttärenä. Millainen ohikulkijana. Millainen lähikaupan asiakkaana. Jotenkin mä vain eksyin miettimään. Tänään ei niinkään surullisia - mutta asioita jotka pyörii mun mielessä silloin tällöin. Pään sisällä saattaa näyttää eriltä kuin ulos. Epävarma mä olen.
Tänään olen saanut paljon aikaan. Järjestellyt, pyykännyt, tiskannut, imuroinut, käynyt asioilla, ostanut ensimmäisen joululahjan (!!). Tyytyväinen olen lauantai-saldooni ja loppuillan aion pitää vapaata ja hauskaa hyvässä seurassa.
Tuulen suudelma poskella
sinun on helppo hymyillä
älä pudota onnea harteiltasi
pidä kiinni
älä kävele enää
heikoille jäille kanssani
koska sinulla on Hänet
kyllä minä ymmärrän
haluaisin ymmärtää
- ja toivoa sinulle parasta
