Eilinen

Sinun sylissäsi minulla on aava meri
sinun katseesi alla minulla on horisontti
sinun silmissäsi kiiltää menetetty historia
en minä sinua halua takaisin
vain ystäväni

sinun sylistäs värit haalenneet pois

Näin te luulette kissojen nukkuvan.

 Pöhö.

Näin mä oikeasti nukun

...ja näin mä urheilen!

67 sanaa

Sun tuuliasi tänään katselin
sä tanssit hymyn kerran huulille,
silmissäni usvan kyyneleet
Älä vielä mene

Sun katseessasi surun enkelit
tielle jäätyy yhdet askeleet
aurinkona ruskan lehtiä
Ei ne lämmitä

Vain ajatuksissani tyhjiä rivejä
ennen niitä oli helppo selata
sanat vaihtaneet on paikkansa
Tuhat sanaa liian myöhään

Kuiskaan "mutta minä rakastan"
eikä se riitä

Sinut tahdon vielä kerran,
rikkoa sinun reviirisi rajat
puristaa rintaani vasten
Ole kerrankin minun

Liian kauan

E N N E N :

J Ä L K E E N :

Perjantaina koulussa väsytti niin että meinasin nukahtaa istualteen, vaikka aihe oli mielenkiintoinen. Pyöreä surulaite. Onneksi koulua kesti vain yhteentoista asti, jonka jälkeen jotenkin ihmeen kaupalla piristyin. Kukat kainalossani astuin luolaani joka oli vain viikossa kerennyt räjähtää muodottomaksi. Touhuaminen alkoi. Päätin, että ensin on siivottava, että saa sitten kukat nätisti siistiin kämppään. Joten urakka alkoi. Muutama koneellinen pyykkiä pyöritettynä ja kuhmu päässä loihdin siivouksen jälkeen vielä ensimmäisen pyöreän surulaitteeni. Tosin olen kyllä aiemmin tehnyt pyöreitä asetelmia, jotka ei eroa kuin vain nimellisesti.

Sitten kun olin kerrankin saanut tehtyä koulujutun heti ja samantien, ennenkuin materiaalit on pilalla - enkä myöskään väsännyt materiaaleista mitään omaa, vaan yritin oikeasti toteuttaa sen mikä piti - innostuin kukista. Joten...sisustin vähän lisää:

Minä haluan hymyillä tänään
joten nosta jo purjeesi
lähde jo satamasta
Kyllä sinä tajuat viipyneesi liian pitkään

   

Unen, toiveen ja elämän kohtauspiste

Rajamailla on vaikea hengittää
sinä huudat ääneni kohti pimeyttä
Sokaiseva intohimo:
sinun sormiesi pinta minun ihollani
Jokaisella ruumiinosalla

Sinun huultesi jälkeen olen täynnä

Agony (kuvat ainoastaan pienennetty)

Kenen syliin 
minä voin kaataa murheeni
jotka minä pimeydestä keräsin

- hymyssä suin pistin taskuun
rakensin majani niiden päälle
ja nyt se on purettu -

Kenen syliin minä voin kaatua
murheet osana minuutta

kun minun taloni on viety
ja sen rakennustarpeet 
ripoteltu ympäri
Rintaa

sydän vaivalloisesti lyöden

Anna minun kaatua
silmät kiinni aallokkoon

- ota kiinni