sunnuntai 16. joulukuuta 2012

pikkumysteerejä

Noniin. Perjantaina tilille pätkähti vanhan kämpän takuuvuokra ja tänään kun katsoin tiliä niin käytin viikonloppuna noin 150€ - mitä tapahtui? Perjantaina koulun jälkeen kävin Matkuksessa shoppailemassa ja eilen pyörähdin Joulumarkkinat ja Torikujan läpi. Mutta että 150?? Ja kun en minä edes ostanu mitään ihmeellisiä, joululahjat on loppusilauksia vaille paketissa (ei kirjaimellisesti) ja tulevat hiukset söivät myös aika paljon rahaa, sekä olihan meillä eilen pikkujoulut, mutta silti ihan käsittämätöntä.

Enkä edes jaksa laskea. Ennen pikkujouluja myös särjin hajuveden lattialle, olin kävelemässä ulos ilman avaimia, eksyin ja kävelin n. 2 kilometrin ylimääräsen matkan ku alunperin piti vaan kävellä 2,6km ja hukkasin siinä matkalla mun lempipinssin johonkin. Mutta sitten ilta vähän parani.

Tältä minä näytin:

Tämän minä ostin pikkujoulupakettiin (pitäähän sen ehdottomasti olla jotain mahdollisimman turhaa!!):
se sitäpaitsi vaihtaa väriä!!
Näin minä sen paketoin, kun ei ollut lahjapaperia:
 
Porukalla Aliasta pelaamassa, itse en tosin pelannut:
huomatkaa toki myös mun ihana mukini etualalla!

Ja loput kuvat onki sellasia, ettei niitä uskalla julkasta.

Enää neljä päivää koulua ja perjantaina Lappiin! Muutenkin koko viikon pitäisi olla jotain jouluaskartelua ja luvassa on varmaan hyviä ruokia, joten mieli on nosteessa.

Kerro
mitä sinä kaipaat
kenet tahdot
lämmittämään sänkysi
kun minä olen
kaukana


Kaikille ihanaa joulunodotusaikaa ja suuria, suuria unelmia ja voimia taistella.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Lumessa jälkiä vastapainettuja


Ilman sinua,
olisin harmaa tuuli
joka on seisahtanut paikoilleen
jäädäkseen nukkumaan

Liian kauan siitä kun olen kirjoittanut. Olen yrittänyt ja luovuttanut. Luovuttanut kun olen halunnut yrittää. Taistellut kun ei ole ollut toivoakaan. Toivonut vaikken ole jaksanut taistella. Olen ollut taas ristiriita, aidan korkein kohta, vastaväite, solmussa.

Enkä tiedä miten avaisin lukot. Lukon. Monta lukkoa. Suuri lukko.

Kai pieni haparointi ja horjuminen kuuluu asiaan?

Minun pitää sanoa itselleni, että saan minä yrittää. Ja epäonnistuakin saan. Mutta silti se, jolle kerron ei kuuntele. Ei ymmärrä, eikä varsinkaan tottele.

Päivä päivältä mä olen varmempi, että mun runot ei saapunukkaan perille kilpailuun. Mä muistan kun mä syksyllä pidin itteäni kasassa sen avulla. Mä ripustauduin siihen, että mä saan tuloksia. Vaikka sitten vain maksullisia, mutta edes niitä. Ja nyt - musta tuntuu, että osa musta on luovuttanut, katkaissut siipensä, lakannut yrittämästä ja unelmoimasta. Se osa sanoo "Ei susta koskaan tuu mitään, et sä koskaan saa mitään suurempaa aikaan". Se käskee mua luovuttaan, se pessimisti, se käskee mua lopettaan, se käskee mua säästään itteäni.

Enkä mä osaa mitään muuta. En mä osaa kun kirjottaa. En mä osaa puhua ihmisille, en mä osaa luoda musiikkia, en mä harrasta mitään muuta. Mä en ole yhtä kuin runot - mutta ilman niitä, mitä mä olisin?



Harmaa tuuli

maanantai 3. joulukuuta 2012

Elossa tuulen jälkeen

Hui, niin kauan siitä kun oon viimeksi kirjottanut. Täällä kaikki hyvin, hengissä ollaan. Ihana viikonloppu takana.


Tänään olin niin onnellinen, kun katsoin lämpömittarista ulkolämpötilaksi -19. Oikea talvi-ilma! Sain laittaa päähän mun lämpimämmän hurjan kivan pipon, joka koulussakin sai monta hymyä ja kehua aikaan. Maassa oli lunta ja se narisi kivasti jalkojen alla kouluun tassuttaessani. Ja mikäs muutenkaan sen mukavampaa kuin aloittaa koulupäivä ruokailulla.


Laskeskelin tänään että joululahjoistakin on tullut ostettua jo 6/9 eli ajoissa ollaan! Tänään sain myös yhden ikuisuusprojektin loppuun; joulukortit. Nyt on kaikki nätisti kuorissaan ja merkit kylessä että kunhan vielä muistan ne postiin kiikuttaa niin hyvä minä ja onnittelen itseäni.


Laitoin juuri veden kiehumaan, aijon juoda kaakaota, koska alkoi hurjasti tekemään mieli. Sytyttää kynttilöitä. Lukea kirjaa. Koko päivän oon kuunnellu joululauluja. Joulu tuntuu niin kovin kaukaiselta, vaikka kohtahan se on. 21 päivää.


Tällä viikolla koulua vain enää kaks päivää. Sitten tulee rakas ystävä kylään. Odotan keskiviikkoa jo kovin; huonoa läppää ja parasta seuraa. Vesi on kiehunut. Kaakaota.