Turhautuminen

Sellainen päivä.

Juot liikaa kahvia. Et ihan hyperventiloi mutta melkein. Onneksi olet yksin. Saat jotenkin tsempattua kun asiakkaita tulee. Olethan töissä. Kuitenkin vähän sähläät. Melkein kaadat maljakon. Meinaat koko ajan ottaa tyhjästä teippirullasta teippiä. Teet asiakkaalle koristesolmua ja revit sen aivan liian tiukalle. Naru katkeaa.

Laulelet yksinäsi ja puhut myös. Toivot ettei juuri sisään astunut asiakas huomannut. Pomo nauraa kun teit niin hauskan kimpun. Ei se mitään, se meni myyntiin silti. Myöhemmin hoksaat sen näyttävän vähän hirveltä. Siltä eläimeltä.

Valon räpsyntä saa aikaan melkein psykedaalisen olon. Kylmä kahvi on pahaa mutta juot sen silti. Irvistät kun asiakas tulee sisään. Asiakas katsoo sinua pää kallellaan. Sinä koitat ryhdistäytyä. Tiputat muutaman tavaran hyllystä. Et onneksi mitään särkyvää. Eikä sinulla ole enää kuin alle tunti työaikakaan jäljellä.

Sitten saat viestin. Olet saanut niitä koko päivän. Mutta tämä on eri henkilöltä. Hymy meinaa jo hiipiä huulille. Liian pian. Luet viestin. Turhautuminen. Laskuhumala ilman humalaa. Itku jonka nieleskelet sisäänpäin. Mukava viesti mutta aivan vääränä päivänä. Hyvä tarkoitus mutta aivan liian vähän.

Miksi.
Miksi.
Miksi.
Miksi.


Sinä et välitä. Sinä et kuule. Sinä et huomaa. Sinä et vaan tajua. Eikä sinuun satu.


Minä pyöräilen vielä töistä kotiin. Koitan soittaa ystävälle joka ei vastaa. Meinaan laittaa viestiä toiselle jolla on kiire. Olen kotona. Ovi on lukossa. Ketään ei ole täällä. Epäonnistuminen. Yksinäisyys. Epätoivo. Puristava olo sisällä. Kyyneleet. Turhautuminen.

Ja sinä et vieläkään tajua.

Ollaan sitten yksin. Falling in Reverse tuo edes jotain tähän päivään jolta tältäkin odotin ilmeisen liikaa.

Mä lakkaan odottamasta. Toivomasta. Sulta. Mitään.

Voisinkin.