En ole saanut itsestäni irti viime päivinä kuin muutaman runon. Ja muutaman huonon lisää. Töissä menee kivasti.
Tänään
Anna tuulen nostaa hymysi
- korkeammalle
ja tanssia sinun vartalollasi
huutaen eilistä
Eilen
Kuinka monta
kertaa minun on
itkettävä poskille sade
uskoakseni sen vain olevan
huono idea
Olet liian lähellä
ollaksesi ruma
Olet liian kaukana
ollaksesi kaunis
Sinä voit lukea
rivien välistä
rakkauden kaipuun ja ikävän
epätoivoa, tuskaa ja heittäytymistä
Mutta mitä minä luen
kun sinun rivisi muuttuvat tuhkaksi
tai liukenevat veteen;
välinpitämättömyyttä ja valheita
Toissapäivänä
Pakene
niinkuin juoksisit suuressa suolavedessä
niinkuin yrittäisit rantautua tunkkaisessa villakoirameressä
niinkuin huokaisisit ikävästä tulevia päiviä kohtaan
niinkuin et olisi elossa lainkaan
Pakene, - niin me tavataan
Rakasta minua
kuin olisin viimeinen lehti sinussa
kuin olisin viimeinen tähti taivaalla vielä
kuulemassa rukouksesi
Rakasta minua
kuin olisin lapsesi ensimmäinen huokaus
Rakasta minua tänään
toisenlaista
toisenlaiselle
Älä unohda kenen syliin sinä kaaduit
ja jäit
Vielä huutaa tuuli
vielä kestää kai'un vastata
vielä kuiskausta suurempi on totuus
että yksi vain täällä
Rakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti