torstai 4. heinäkuuta 2013

ja jonkun takia luulin olevani Joku

En ole saanut itsestäni irti viime päivinä kuin muutaman runon. Ja muutaman huonon lisää. Töissä menee kivasti.



Tänään

Anna tuulen nostaa hymysi
- korkeammalle
ja tanssia sinun vartalollasi
huutaen eilistä

Eilen

Kuinka monta 
kertaa minun on
itkettävä poskille sade
uskoakseni sen vain olevan
huono idea

Olet liian lähellä
ollaksesi ruma
Olet liian kaukana
ollaksesi kaunis

Sinä voit lukea
rivien välistä
rakkauden kaipuun ja ikävän
epätoivoa, tuskaa ja heittäytymistä
Mutta mitä minä luen
kun sinun rivisi muuttuvat tuhkaksi
tai liukenevat veteen;
välinpitämättömyyttä ja valheita

Toissapäivänä

Pakene
niinkuin juoksisit suuressa suolavedessä
niinkuin yrittäisit rantautua tunkkaisessa villakoirameressä
niinkuin huokaisisit ikävästä tulevia päiviä kohtaan
niinkuin et olisi elossa lainkaan
Pakene, - niin me tavataan

Rakasta minua
kuin olisin viimeinen lehti sinussa
kuin olisin viimeinen tähti taivaalla vielä 
kuulemassa rukouksesi
Rakasta minua
kuin olisin lapsesi ensimmäinen huokaus
Rakasta minua tänään

toisenlaista
toisenlaiselle
Älä unohda kenen syliin sinä kaaduit
ja jäit

Vielä huutaa tuuli
vielä kestää kai'un vastata
vielä kuiskausta suurempi on totuus
että yksi vain täällä
Rakastaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti