En tiedä. Olen ollut jonkin sortin kesä-koomassa. En ole tehnyt yhtään mitään. Nyt mieleni on taas täynnä suunnitelmia. Hymy on helpompi kantaa huulilla. Sinne meni valmistujaiset ja juhannus. Pääsykokeet ja vanha koulu.
Juhannus oli huippu. Inarin juhannus. Vaikka ilma oli kylmä, on kotona lämmin. Tänne minä kuulun. Täällä olen joku toinen. Inarissa on minun kotini. Ihmiset tekevät kodin.
En tiedä mikä minulla on ollut. Tai onko se edelleen. Mutta nyt. Nyt tuntuu paremmalta. Jollain tapaa, mitä en kuitenkaan ymmärrä.
Koska jo hetken on ihanat ystävät olleet ympärillä. Silti päivät ovat olleet käsittämättömän mitäänsanomattomia. Luulin jo, että kesä menee ohitseni huomaamatta. Ehkä se meneekin. Mutta, ehkä, ehkä ei.
Sinä sanot, että tarvitset aamua
ja aamun kosteuden ihollesi
voidaksesi tuntea itsesi
uudestaan
Jos vaikka oletkin hukannut
suuntasi, matkalla kotiin
eksynyt
ja nähnyt aamun auringon
Se sinua kotiin voi johdattaa,
niin uskot, mutta aurinko
Aurinko meillä on yölläkin
et tarvitse aamua auringon
Vaan kosteuden ihollesi
pisaroina meren
joku toinen voi avata oven
ja tuntea kosketuksen
Kaikki kipeä joskus katoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti