Sadepäiviä ja hymyileviä kasvoja

Kesä on jatkunut jo niin pitkään kuumana, että heräsin tänään sadepäivään onnellisena. Lempeän viileä tuulahdus ikkunasta ja harmaat pilvet loihtivat hymyn huulille.

Olen miettinyt tänään paljon tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Olen miettinyt sitä kuinka onnellinen ja onnekas olen. Elämä on jännittävää ja täynnä uusia alkuja. Välillä kaikki sellainen ahdistaa ja pelottaa. Entä jos kaikki ei menekään niinkuin toivoo? Ja varmasti ei menekään, mutta niin sen kuuluukin olla. Tällä hetkellä olen täynnä riemua, intoa ja odotusta. Tämä hetki on kuitenkin se, mitä eniten toivon.

 Minä olen sinun

Anna minun olla sinulle se, uusi ja jännittävä – kirja –

jota ei ole vielä sotkettu sormenjäljillä

Ota mukava asento, nosta minut syliisi

Hiljalleen avaa uudet kannet ja näe herkät haurastuneet sivut

Minä olen niillä sivuilla, avattuna sinulle

haluten päästää sinut sisään, haluten antaa sinulle tilaisuuden

Tilaisuuden kirjoittaa sisäsivuun että minä olen sinun

oppia ymmärtämään, opettaa sinut lukemaan

Minä olen tekstiä täynnä, mutta minussa ei ole värejä

ei, ennen kuin sinä ne minulle annat

Minä olen lukuja täynnä, muttei mikään niistä ole toista kummempi

ei, ennen kuin sinä luot tarinoille merkityksen

Kuvittele minut, minä olen sinun. Elävöitä minut

väreillä, mielikuvilla, musiikilla ja tanssilla

Lähde kanssani seikkailuun, minä otan sinut mukaan

vedän sinut minun maailmaani

Ja milloin kirja onkaan luettu, milloin on aika vaihtaa kirjaa

Olen sinun jälkeesi parempi; minulla on värit ja

uusia tarinoita kerrottavana

Minä olen jättänyt sinuun merkin

ja sinä olet avannut minut.

Eikä sitä voi unohtaa

(20.8.)