Kumpa sinä näkisisit sen, mitä minä näen.
Näkisit, että olet kaunis. Ydintä myöten. Ja puhdas. Sinä osaat auttaa. Etkä välitä siitä mitä muut sanovat. Ja siksi olet rohkea. Ja sinä olet vahva. Niin vahva vaikket sitä itse näe. Olet kokenut paljon, ja silti olet vielä luonani. Kiitos siitä. Kiitos, ettet lähtenyt.
Ja kumpa voisin näyttää sinulle. Että vaikka täällä on paljon pahaa, on maailma kaunis. Sen luonto ja eläimet - mutta ihmisetkin. Niinkuin sinä. Kumpa näkisit sen niinkuin minä näen. Ja kokisit. Herkkiä, kauniita, lämpimiä tunteita.
Toivon, että edes välillä. Joku sanani liikuttaisi sinua. Koskettaisi pintaa syvemmältä. Eniten kaipaan sinun nauruasi. Ja luottoa siihen, että se kumpuaisi sisältä. Että tuntisit sen. Että kokisit onnen. Voi, minä kaipaan sinua. Kaipaan sinua niin. Samalla tiedän. Sinä olet aina luonani. Sydämessäni. Ja. Olkapäällä. Katsomassa että minä pärjään. Sanomassa, että kuuntele sydäntä. Ja ole rohkea. Rohkea auttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti