ei se tyhmä oo kuka puhuu vaan se kuka uskoo

Jos palasin taakse
palaisin luoksesi
Jos kulkisin eteen
matkaisin syliisi
Jos laulaisin laulun
se olisi puro

Jos tanssisin tanssin
tanssisin valssin

Kun sinä et kuule
laulan laulun
ja pelkään
- Jos kuulisit

Olla olemassa jotakin elämää varten
tyhjätasku, rikkonaiset askeleet
epävarmuus siitä pääseekö perille
Ja kenen kanssa

Omistaisitko minulle
hymyn
noilta suloisilta huulilta

Minä olen eksynyt väärille
monesti kulkenut harhaan
nyt matkalla kotiin
Jos minut huolit

Harmaan kirjava päivä
kunnes maalaat sateenkaaren kasvoillesi
ja
Minulle

Mulla on nyt vähän tämmönen tyhmä olo. Teki mieli muokata kuvia tyhmästi. Teki mieli kirjottaa tyhmiä runoja. En tiedä mikä näistä kuvaa mun ajatuksia jos mikään. En tiedä onko mitään mietitty. Mietitty hmm. Parannan tapani ja yritän tehä kunnon runoja. Ja saada kunnon kuvia. Ja kirjottaa kunnon tekstejä. Hyvää yötä kanssaihmiset!

Ylämäkiä ja alamäkiä

Empä arvanutkaan, että mulla kestää näin kauan saada netti toimimaan. Sitäkään en olisi osannut arvata, että mulla olisi näin hirmu ikävä mun blogia tullut. Mutta tuli.

Kuopio näyttää mäkiseltä, aurinkoiselta, vilkkaalta, järviltä ja kesältä. Kuopio tuoksuu vastaleikatulle nurmelle ja kesäkukille. Kuopio tuntuu yksinäiseltä, haastavalta ja opettavalta. Katsotaan mitä tästä tulee.

Mulla on kaksi aivan ehdotonta lempparipaikkaa täällä, nimittäin Valkeisen puisto ja Pikku Pietarin torikuja. Ne huokuu positiivisuutta ja tunnelmallisuutta. Torikujalla myyddään kaikkea ihanaa suomalaista käsityötä niin että jos mulla olisi rahaa  niin onnen tyttö mä oisin. Pelkkä katseleminenki saa tosin jo hymyn huulille, välillä naurun. Seuraavassa kuvia Valkeiselta.

 

 

Tuuli kuljeta

laula kanssani pikkulintu

matkalla maailman syliin

minä huokaan

ja kaipaan sinua

Helppoa hymyillä ihanissa maisemissa ja hyvällä säällä. Valkeisessa kasvaa myös päärynöitä, kirsikoita, omenoita ja tyrnimarjoja. Pari kypsää kirsikkaa suoraan puusta poimittuna oli todellinen makuelämys.

Seuraavaksi vähän huonettani. Tässä kaksi kohtalotoveriani. Mukavat kulkevat aina matkassa, eivätkä valita turhasta. Mulla ei tosiaan oo vielä mitään muuta pöytää ku yöpöytä, kuten seuraavista kuvista saatatte havaita. Pitää vähän käyttää mielikuvitusta, mutta kun saan lisää kalusteita, tästä voi tulla tosi kivakin. Julisteet/kortit/kuvat puuttuu vielä myöskin seinästä.

Hyvää matkaa

Auto pakattu. Lisää hyvästelyjä. Tällä kertaa on itse lähdössä. Väsymystä. Ikävää. Kyyneleitä poskella. Naurahdan sille kuinka herkkä olen. Itken taas.

Päivällä ajattelin että pakkaaminen on vaikeaa. Vaikeampaa on lähteminen. Pelottaa. Väsyttää. On ikävä jo valmiiksi. Säälittävää. Liian paljon sanottavaa. Liian vähän aikaa. Ja koko elämä.

Milloin kirjoitan taas, en ole varma. Mitä silloin kuuluu, ei mitään käsitystä.

Pelottava aika näyttää.


Palaisitko jo luokseni,
minun on sinua ikävä
Kuiskaisitko korvaani sanoja,
lauseita?
Opettaisitko minutkin

tanssimaan nuoralla
ja olemaan onnellinen

Uudistuksia

Ulkoasua muokattua oli pakko otsikkokuvakin vaihtaa. Nyt sain aikaseksi, mitä tykkäätte? :) Vasemmanpuolimmaisen kuvan ehkä tunnistattekin, toinen on viime Vapulta ja Varjan ottama. Kuvatkin ovat nykyään isompia, pienempään ei ole enää paluuta, mutta ovatkohan ne nyt sopivia vai pitäisikö olla vieläkin isompia? Mennään varmaan hetki näin.

siellä Varja missä mä

Lukijaksi saa liittyä jos yhtään kiinnostaa ja kommentitkin ovat enemmän kuin tervetulleita! Tänään on hyvä mieli. Pusuja kaikille:))

katso ympärillesi; avaa silmäsi; herää elämään!

Sydän

Minun

Kesä

Pehmeys

Yhdessä

Auki revitty

Ystävä

Rikkinäinen

Vihreämpää

Lehdellä

Nainen

Kosketus

Lappi

Mies

Polku

Sairaus

Perhe

Kävin metsässä kameran kanssa inspiroitumassa. Kuvat on muokkaamattomia. Käytössä oli Canon Ixus 115 HS. Nimesin kuvat fiiliksen mukaan. Tässä vielä kuvia, joista on osasta värejä säädetty ja osaa vähän rajattu:)

Häpeä

Seuraa minua

Syli

Uni

Tuntematon