Auto pakattu. Lisää hyvästelyjä. Tällä kertaa on itse lähdössä. Väsymystä. Ikävää. Kyyneleitä poskella. Naurahdan sille kuinka herkkä olen. Itken taas.
Päivällä ajattelin että pakkaaminen on vaikeaa. Vaikeampaa on lähteminen. Pelottaa. Väsyttää. On ikävä jo valmiiksi. Säälittävää. Liian paljon sanottavaa. Liian vähän aikaa. Ja koko elämä.
Milloin kirjoitan taas, en ole varma. Mitä silloin kuuluu, ei mitään käsitystä.
Pelottava aika näyttää.
Palaisitko jo luokseni,
minun on sinua ikävä
Kuiskaisitko korvaani sanoja,
lauseita?
Opettaisitko minutkin
tanssimaan nuoralla
ja olemaan onnellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti