Turhautuminen

Sellainen päivä.

Juot liikaa kahvia. Et ihan hyperventiloi mutta melkein. Onneksi olet yksin. Saat jotenkin tsempattua kun asiakkaita tulee. Olethan töissä. Kuitenkin vähän sähläät. Melkein kaadat maljakon. Meinaat koko ajan ottaa tyhjästä teippirullasta teippiä. Teet asiakkaalle koristesolmua ja revit sen aivan liian tiukalle. Naru katkeaa.

Laulelet yksinäsi ja puhut myös. Toivot ettei juuri sisään astunut asiakas huomannut. Pomo nauraa kun teit niin hauskan kimpun. Ei se mitään, se meni myyntiin silti. Myöhemmin hoksaat sen näyttävän vähän hirveltä. Siltä eläimeltä.

Valon räpsyntä saa aikaan melkein psykedaalisen olon. Kylmä kahvi on pahaa mutta juot sen silti. Irvistät kun asiakas tulee sisään. Asiakas katsoo sinua pää kallellaan. Sinä koitat ryhdistäytyä. Tiputat muutaman tavaran hyllystä. Et onneksi mitään särkyvää. Eikä sinulla ole enää kuin alle tunti työaikakaan jäljellä.

Sitten saat viestin. Olet saanut niitä koko päivän. Mutta tämä on eri henkilöltä. Hymy meinaa jo hiipiä huulille. Liian pian. Luet viestin. Turhautuminen. Laskuhumala ilman humalaa. Itku jonka nieleskelet sisäänpäin. Mukava viesti mutta aivan vääränä päivänä. Hyvä tarkoitus mutta aivan liian vähän.

Miksi.
Miksi.
Miksi.
Miksi.


Sinä et välitä. Sinä et kuule. Sinä et huomaa. Sinä et vaan tajua. Eikä sinuun satu.


Minä pyöräilen vielä töistä kotiin. Koitan soittaa ystävälle joka ei vastaa. Meinaan laittaa viestiä toiselle jolla on kiire. Olen kotona. Ovi on lukossa. Ketään ei ole täällä. Epäonnistuminen. Yksinäisyys. Epätoivo. Puristava olo sisällä. Kyyneleet. Turhautuminen.

Ja sinä et vieläkään tajua.

Ollaan sitten yksin. Falling in Reverse tuo edes jotain tähän päivään jolta tältäkin odotin ilmeisen liikaa.

Mä lakkaan odottamasta. Toivomasta. Sulta. Mitään.

Voisinkin.

Kerrannallinen onni

sano vain
että olet täällä
- etkä unohda

et saa unohtaa

ja vielä huokaa tuuli
kuiskii lehdet
saa minut ajattelemaan
meidän tarinaa

sitä mikä joskus
ei ollut vain satu
eikä se taipunut
loppumaan

sellainen jota ei
voinut kirjoittaa paperille
eikä lausua ilmankaan

Se sinä olit. Sellainen tarina. Joka sai minut hymyilemään.

Silkkimaaleja ja kalliita iltoja

Voisit lausua minulle laulun -
tai lukisinko huuliltasi
sen suudelmin
(nyt 10.6.13)

Elikkä. Lapissa jälleen. Työharjottelu lähti käyntiin huonommin, mutta nyt siellä on jo kivempaa. Tänään tein puoli päivää kimppuja. Opin uutta. Kimpuista tuli minusta ihan hurjan hienoja ja vielä hurjemman hintaisia. Halpoja nimittäin. Kukat oltiin saatu halvalla. Jos olisivat tuon kaupan vastaavia myyntikukkia olis kimppujen hinta jotain aivan muuta. Laskin sen näin:

Materiaalien hinta           Myyntihinta

Kimppu 1:                                         35                                  10

Kimppu 2:                                         50                                  15
Kimppu 3:                                         41                                   7

Materiaalien hinta tarkoittaa nyt tässä siis sitä, mitä vastaavat uudet hyväkuntoiset kukat kaupassa maksavat. Että emme kai me noin pahasti oikeasti tappiota tee. Aikaa mulla meni noihin reilu 3 tuntia. Olen nopeutunut huomattavasti. Se tuntuu ihan hyvältä. Myös suora palaute mitä tänään sain, iski ja oli loppujen lopuksi aivan loistava juttu. Viikon olen tuolla töitä tehnyt ja tänään ensimmäistä kertaa kunnolla opin jotain uutta. Okei, olen kesäkukkien nimiä oppinut pitkin viikkoa mutta siihen se jäi.

Minulla on kännykässä surkeat kuvat noista kimpuista, mutta edes niitä surkeita kuvia en saa nyt näytille kun en tiedä millä yhistäisin kännykän koneeseen. Tai tiedän, muttei minulla ole sitä piuhaa mukana. Jos huomenna muistaisin ottaa kameran mukaan ja muistaisin vielä niitä kuviakin ottaa niin se olisi aika huippu juttu. Mutta toivoahan saa.

Tuntuu, että oon ollu täällä jo ikuisuuden. Tuntuu, että mulla on kamala kiire nähä ja kokea ja tehä. Pitää muistuttaa, että mä olen täällä koko kesän, ja kerkeän kyllä. Se on outoa. Yleensä ku herään, en tajua yhtään missä olen. Vaikka maisemat olis kuinka tuttuja. Näen outoja unia. Ja hereilläkin tuntuu, että olisin unessa. Mun sisällä on käsittämättömiä tunteita. En ymmärrä niitä enkä itteäni. Tuntuu hassulta. Ja pahalta. Ja hyvältä. Tuntuu kodilta, mutta silti - ei.

Ehkä tämä nyt vaan on totuttelu kysymys. Jos elämä nyt tasottuisi ja saisin siitä otteen. Ja tavallaan mulla on koko ajan tiukka ote. Ehkä se on liian tiukka, kuristusote.

Rakastaisitko
haavojasi
jos et muistaisi kuka ne on
repinyt auki
Rakastaisitko
arpiasi
jos et muistaisi kuka ne on
ommellut kiinni
(1.6.13)

Päästä irti
en ole vain osa sinua
minä elän ja hengitän
tai yritän
ja ilmankin
Parannat haavat jotka repivät
meidät toisistamme irti
ja vetävät yhteen
En ole enää osa sinua 
en ole, kuiskaan - ja luovutan
(2.6.13)

Jos mä tekisin laulun
sä soittaisit mun jokaista säveltä
(4.6.13) 

Älä anna
yhtään päivää
Nousta aurinkoon
(6.6.13)


Sanat palaavat mieleeni
lipuvat sellaiset aavemaiset käskyläiset
en minä halunnut niitä lausua
vaan huuhtoutuivat ne kuuleville
korville liiankin ketterästi
en minä tahtonut valittaa
olla vihainen, suuttua, itkeä tai luovuttaa
minä tahdoin vain rakastaa
(7.6.13)
 
Miksi sinä olet
vaatinut niin kauan
minua seisomaan aloillani
kun minä haluaisin juosta
maailman ääriin
kiristää tahtia
ja palata
Sinun käsivarsillesi
vaatimatta enempää
kuin elämää
(8.6.13) 

Nam nam

Tänään söin tämmöstä herkkuruokaa. Ei vitsi että oli hyvvää. Herkkusienikastiketta. Töistä opin hyvän reseptin. Ennen tätä en ookaan hurjasti ees sienistä tykänny, tai oikeastaan harvoin on ollu tilaisuuksia ees niitä syödä. Ja papuja, voi vitsit, noissa on niin hyvänmakunen tuo liemi ja kaikki. Eilen avasin purkin enkä meinannut laskea käsistäni - ja kohta oli taas juostava "vähän vielä maistamaan". Ulkona on niin lämmin ilma, että ei tee mieli syödä raskaasti. Syönpä silti, mutta edes päivällinen oli tänään vähän kevyempi. Ihanaa kun vihannekset maistuu taas niin paljon paremmalle.

Nopsasti tulin teille näyttämään mun ruokiani ja sitten pitäisikin alkaa kunnon urakka ja siivota kämppä vieraskuntoon. Keittiöstä sain jo ruuanteko-jälkeni siivottua ja yhden koneellisen pyörimään. Vielä on niin paljon tehtävää. Sitten pitäisi pakata ja hoitaa pari juttua kapungilta ja kotoakin käsin. Kaikkea on kertynyt kun on ollut tien päällä tai muuten vain laiskottanut. Vielä jotain sanallista muutaman päivän takaa.

Rakasta minut rikki
Ratsasta hymy huulille
Hetken satuta
ja ole taas poissa
niin tunnen olevani elossa
Nuori enkä harmaa
Lehtiä täynnä oleva puu
joka on sisältä vielä hetken aikaa
mätänemässä kunnes kaatuu
ja maatuu pois
Joten rakasta minua vielä tänään
sillä ulkoa olen kaunis

sisältä mustana -
kärpäsistä

Joo, mun mieli on oikeasti täynnä kevättä. Yritin vain kokeilla vähän jotain erilaista. Nauttikaa lämmöstä ja auringosta!

vuorotellen vuoritellen

Pysähdy
kuuntele sydämen harhalyönnin ajan
sinun omaa syyllisyyden tuntoasi
se polttaa sinun korviisi polttomerkin
ja rakastaa rikki sanoilla joita sinun
ei tarvitse kuulla tänään
Et ole mitään velkaa, saat sinä
elää ja olla
"Ole vain, mutta ole kunnolla",
kuiskaa omatunto 

Mitä mitä mitä mitä. En ole kirjottanut taas niin pitkään aikaan ja kerrankin on jopa tapahtunut yhtä ja toista. Paljon. Liikaa tänne kirjoitettavaksi. Niin paljon, että sormet menee kieroon kun yrittää kirjottaa, joten taidan kirjoittaa lyhyesti.

Elikkä, taitajissa oli yhtä itkua, hikeä, epäonnistumisen ja yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteita, "mitä vittua mä teen täällä??" - ajatuksia ja ennenkaikkea teki mieli heittää hanskat muurin päälle ja kypärällä tuomaria että pitäkää kivenne ja lähteä kävelemään. Paras hetki päivästä oli aina se kun työaika loppui ja pääsi sänkyyn syömään jotain kamalaa mättöä, kun edellisestä ruuasta oli suunnilleen kevyet kuus tuntia. Päätä särki, selkä oli jumissa ja ajatukset pyöri ties missä, kun piti käydä läpi seuraavan päivän suunnitelmia. Ja kolme päivää semmoista rääkkiä. Mutta hei, kun kolmannen päivän päätteeksi olin kamppaillut itseäni vastaan ja saanut migreenissäni heiteltyä viimiset kivet paikalleen ja huudettiin että aika päättyy, oli siinä pakko alkaa jo repiä vähän hymyä huulille.

Ja se tunne!! Se sanoinkuvaamaton onnellisuuden ylitsepursuava hymy, se hyvänolon aalto, se ihan täydellinen olotila kun sanottiin että me voitettiin hopeaa. Vaikka työ jäi vähän kesken ja omaan silmään liuskeen reuna repsotti tosi pahasti ja kaikki päivät oli ollut yhtä tuskaa ja epäonnistumista; me voitettiin hopeaa. Ja sitä tunnetta en tule unohtamaan. Sitä hymyn määrää, sitä maailmaa syleilevää onnea ja niitä hetkiä kun ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Ja molempiahan siinä tuli tehtyä. Se raukeus, onni, kovan työn tulos palkittiin ja kaikki oli sen arvoista. Kaikki.
 

Ihan niin hyvillä tuloksilla en käynyt pääsykokeessa. Tai siis kävin kokeessa, mutten osannut enää kirjoittaa. Että siitä nyt ei sitten mitään ihan hurjia odotuksia ole, mutta katsellaan. Töissä puolestaan menee taas sitäkin paremmin. Kaukana on ne päivät kun mietin että jos teen kimpun myyntiin, että meneeköhän se. Edelleen olen osittain epävarma, enkä läheskään aina tyytyväinen työn tulokseen, mutta on minua kehuttu oikein päteväksi vähäisestä kokemuksesta huolimatta. Olen myös päässyt tekemään hautavihon, kasteasetelman, pikkusia synttäriasetelmia ja eritasokimppuja. Nyt olen tuolla paikassa kuitenkin enää vain viikon, voipi olla että ikävä tulee.

Mutta onhan se ikävä Ivaloonkin. Oi huhhhui. En vielä tajuakaan sitä, että viikon päästä istun jo Kotona. Jännitän seuraavaan työpaikkaan menoa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää ennen sitä, kämppä on kuin kaaos ja se pitäisi saada siihen kuntoon että tänne voi vieraita ilman minua tulla. Sitten pitäisi pakata koko kesäksi ja sekin pelottaa. Pakastinta olenkin hyvin syönyt jo melko tyhjäksi, se nyt kun ei tietenkään kuulu noihin vastenmielisimpiin hommiin ;p

Huomenna ajattelin käydä torilta ostamassa vihanneksia ja kaupasta vähän muuta ruokaa ja tulla sitten töiden jälkeen sitä laittamaan ja sitten siivota. Tänään menen aikaisin nukkumaan syötyäni ensin iltapalaa ja katsottuani L.A. complexin joka alko jo.

Loppuun tämmönen kevennys!

Se on mun polvi. Tuosta kuvasta ei ees näe sitä että se on turvonnu niin että se näyttää tennispallolta. Se on kipeä. Yritin pitää siinä tänään jäitä ja nukahdin. Se auttoi hetkeksi mutta sitten alkoi taas jomotus, välillä pistää tosi ikävästi ja askellus on vähän hankalaa. Mutta semmosta, eiköhän se siitä nopsaa parane!

Näe minut uusin silmin

Eilinen oli huono päivä. Tänään aamulla joka paikkaa kolotti ja vilutti ja sää oli kurja - mutta töistä tullessani hymyilin ja mietin, ettei parempaa työpaikkaa varmaan olekaan. Voi että mä tykkään kun ihmiset höpöttelee niitä näitä eikä turhaan pidä nutturaa liian tiukalla. Ne hoitaa asiansa, on ystävällisiä ja ammattitaitoisia mutta kohottelee mun kanssa kulmakarvoja hassuille asiakkaille. Ne sanoo, että saa tehä kimppua tai asetelmaa tai mitä vain, mutta ei tarvitse. Ja kaappeja saa kaivaa ja kaikkea saa kokeilla ja käyttää ja kysyä.

Me syödään siellä samaa ruokaa ja kaikkea mitä löytyy saa syyä. Me istutaan kahvilla ja jutellaan mukavia, kunnes asiakas tulee ja joku menee sitä palvelemaan. Mäkin saan mennä jos haluan. Joskus menenkin.

Tänään tein katkenneista kukista pikku-söpön asetelman. Ne kukat ois muuten mennyt roskiin. Sille tuli hinnaksi 15€. Tuli hyvä mieli ja omasta mielestä se näytti kivalta. Oon tehny myös kolme kimppua näyteikkunaan, muttei niitä kukaan ole vielä ostanut. Omistaja tosin antoi malliksi mulle mun omatekemän kimpun, että "tälläistä näin, tämä on tämmönen helppo malli". Niin siinä sitten vähän punastelin että hehe-ehe tein sen eilen.. Että kai ne ihan hyviä sentään on. Toivottavasti joku vielä ostaiski, ettei roskiin tarvi heittää. Edes jonkun mun tekemän niin se sais kyllä hymyn huulilleni!

Tykkään kovasti näistä mun uusista hiuksistani. Kävin tänään vielä ostamassa Color maskin. Olihan se tyyris (16,90) mutta haluan nyt pitää näistä mun hiuksista oikein hyvää huolta. Toivon, että toi nyt auttaa. Tässäpä kuitenkin kuvaa hiuksista.

 

Ja voin käyttää taas punasta huulipunaa! Oi se on niin kivaa. Sinisillä hiuksilla olin smurffi. Vihreillä olin My Little Pony. Nyt kaksi on jo sanonut Lumikiksi. Pääseeköhän näistä lempinimistä ikinä yli? Tai ehkä mä vain olen muuntautumiskykyinen. Yritän ottaa sen kohteliaisuutena. Ja seuraavan kerran kun on naamiaiset, niin saatampa tietää miksi pukeudun!

Näkisit minun hymyilevän

useammin

jos katsoisit minuun avoimena

ja antaisit

myös itsestäsi osan kulkea

Saattaisit yllättyä kuinka kauan

olemme kulkeneet saman oven

takana

ja saman oven avauksella

eri suuntiin lähteneet

Ehkä sinä aistisit minussa jotain

uutta

jos näkisit minut nyt, kuukausien

odotuksen jälkeen

Emme me enää kulkisi

edes samasta ovesta

Ota minut syliisi

ole minun turvani

Ota minut kotiisi

ole minun tänään - ja huomenna

where there once was love