Ne sanoi että siellä on kamala ilma kävellä. "Soita itsellesi kyyti jos onnistuu". Niin ne sanoi. Minä lähdin töistä pois nyrkkiin puristettuna 20 euron seteli. Kaupantäti kehui hiusteni väriä. Olisi halunnut itsekin laittaa. Punaisia raitoja oli yrittänyt, muttei ne kuulemma olleet oikein näkyneet. Ostin kaupasta öljykynttilöitä ja konvehtirasian. Ilman juhlaa. Ilman syytä. Vain itselleni. Ja keksejä - varalta.
Hymyilin. "Saan minä, minä olen aikuinen", soi korvieni välissä. Ulkona oli kaunista. Leutoa. Lunta oli maassa paksulti ja lisää tuli. Välillä vaakatasossa. Minusta se oli kaunista. Huoltoaseman pihassa meinasin lentää nurin. Maa oli liukas. En kääntynyt katsomaan näkikö kukaan. Naurahdin itselleni vähän ja mietin että mitä sitten jos kaatuisinkin. Kunhan nousisin ylös.
En kaatunut.
Kotona söin päivälliseksi pannukakkua ja mansikkahilloa. Sitten lähdin kolaamaan pihan. Lunta oli tullut ainakin 30 cm. Mietin mielessäni, että yllättyisin jos tuollainen määrä lunta sulaisi pois. Sitä oli niin kauheasti. Yllättyisin myös, jos se ei sulaisi, koska ainahan ne sulavat alkuun. Päätin mielessäni vain toivoa parasta; luonto on voimakas. Tönäisin kolalla pihlajaa ja pudotin sieltä lumet niskaani. Kirosin ensin mutta sitten nauroin.
Kun sain hommat valmiiksi, ihastelin hetken pihaa. Olin ylpeä itsestäni. Sisälle päästyäni olin märkä lumesta ja hiestä. Ja niin tyytyväinen itseeni, että söin mielissäni kakkua kahvin kanssa. Ja sen jälkeen avasin konvehtirasian. Sanoin itselleni, että voin syödä yhden, voin syödä monta, voin syödä vaikka koko rasian jos haluan.
Päivän mittaan mietin monta kertaa, kuinka "aikuisuus" tuo mukanaan vapauden. Vapauden olla kolaamatta pihaa. Vapauden syödä rasiallisen konvehteja. Vastuu - vapauden toinen puoli - kuitenkin usein sanelee sen, mitä me päätämme tehdä. Usein se vastuu myös rajoittaa asioissa mitä ei tarvisi rajoittaa.
Jos tekee asiat aina saman muotin mukaan, kangistuu kaavoihin. Kaavoihin, jotka voi tehdä elämästä tylsän tai merkityksettömän. Kaavoihin, jotka voi viedä kauemmaksi onnesta. Vastuu on hyvä juttu. Mutta niin on vapauskin. Vapaus kääntää asiat välillä nurinniskoin.
Rakkaus
Vapaus
Intohimo
Nuo kolme sanaa lukee eräässä tärkeässä kaulakorussani. Sanat, jotka itse päätin joku vuosi takaperin. Tärkeät sanat. En halua enää pelätä vapautta. Vapaus on hyvä juttu. Se on oikukas ja valtava ja tulvillaan vaihtoehtoja. Mutta olen päättänyt yrittää rakastaa sitä. Vapautta.
Teksti eilisestä, kuva tältä aamulta. Ja samoissa hyvissä fiiliksissä edelleen. Nyt katson jakson (tai monta) Arrow'ta ja syön konvehdin (tai koko rasian) teen kanssa. Koska haluan. Eikä kukaan kiellä jos en sitä itse tee.
