Eli.
Liikaa.
Liian kauan.
Eli. Eihän se Black Veil Brides sinne Helsinkiin koskaan päässyt. Sen sijaan vietettiin mukava viikonloppu Porvoossa johon kuului kävelyä, kirpputoreja, hyvää ruokaa, kasvonaamioita, siskon hiusten värjäystä, hyviä elokuvia. Halusin jäätelön. Luin tuoteselostuksia läpi neljästä eri jätskistä ja valitsin jonkun oikein maukkaan. Huomasin, että olin ostanut väärän. Jonkun oikein suklaisen. En ole niin suklaajäätelön ystävä. Ei ollut hauskaa. Vaikka oli se ihan hyvää. En kyllä semmosta ota enää ikinä.
Pääsin takaisin Kuopioon. Siivosin keittiön, tein ruokaa ja laitoin vaatteita kirpputorikasseihin samaan aikaan. Kolme päivää viihdyin Kuopiossa kun pakkasin taas kamani ja lähdin Ouluun. Ouluun kuului ystäviä, jäätelöä, perhettä, auringonpaistetta, boolia, hiuksia, tanssia, taksia ja kusipääportsari. Portsari ei päästänyt kaveria sisään, hänen sukunimensä takia. Vappuna ei kuulemma päästetä ketään sen nimistä sisälle, koska joku sen niminen on siellä joskus perseilly. Se oli sitte sillä selvä ja juomat portsarin niskassa ja Elina niskaperseotteella ulos. No ei ollu. Mutta kyllä se mielessä kävi.
Oulun jälkeen takasin Kuopioon. Äiti ja isä tuli Oulusta tuomaan ja jatkoivat tänään matkaa etelään päin. Kävimme äidin kanssa kiertämässä lampea kävellen, kun aurinko paistoi niin lämpimästi. Nurmi vihertää jo. Narsissit kukkivat ja leskenlehteä pukkaa maasta. Tuli yllätyksenä, tämä kevät. Kävelyn jälkeen katsoimme elokuvan, A walk to remember. Romanttinen komedia tietysti. Se oli ihan hyvä elokuva. The notebook jonka katsoin vähän aikaa sitten taas on aivan ihana romanttinen komedia. Meillä oli eväänä hyvää teetä ja Lidlin Ben&Jerrysin tapaista jäätelöä.
Tänään minä menin töihin. Ensimmäistä päivää. Töissä on samanlaista porukkaa kuin minä; ikäkriisiä ja ikuisia laihduttajia, joille ruoka on elämä ja suuri nautinto. Melkein ne järjesti minulle jo sokkotreffitkin kun toisella näistä työntekijöistä on samanikäinen poika. Toinen kyllä sanoi kun olivat kysyneet että onko mulla kettään ukkoa, että "ja älä otakaan". Päälle 30-vuoden yhteiselossa on tietysti hyviä ja huonoja juttuja nähnyt. Ja nauroi hän päälle.
Sain valita kukkia autosta, että mitä otetaan. Pääsin palvelemaan, pakkaamaan ja käyttämään kassaa. Olisin saanut tehdä kimppuja mistä materiaaleista vain, mutta jätin sen huomiseksi. Hymyilin parhaani mukaan. Naureskelin selän takana asiakkaalle, jolle ei kelvannut oikein mikään. Ei varsinkaan valmis kimppu, mutta täsmälleen samanlainen vain. Ikävä kyllä meillä ei ollut enää samoja kukkia irtoina. Lopulta hän osti jotain.
Ensimmäinen päivä on takana. Seuraavat edessä. Tulin kotiin ja söin lasagnea ja salaattia. Ulkona paistaa aurinko. Olen kahden vaiheilla. Toisaalta en halua mennä lenkille enkä kaupungille. Ehkä haluaisin nyt olla tuolla pihalla jonkun toisen ihmisen kanssa. Kyllä, sitä minä haluaisin. Mutta taidan malttaa mieleni ja jäädä sisälle. Ja yksin. Ehkä siivoan porukoiden jäljet täältä pois. Ehkä katson onko minulla jotain vaatteita, jos päätetäänkin tehdä vappuna jotain. Nyt kuitenkin haluan jotain makeaa. Kirjoitin runon. Siinä teille.
Minä olen sanonut sinulle
liian paljon
Nyt haluan sinun sanovan
että minä riitän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti