Noniin, eli tässä tätä minun tukkaa. Kuvat on otettu ennen pääsiäislomaa.
Mulla tekis kauheasti mieli kirjottaa jotain luovaa ja isoa väestöä koskettavaa, mutta oon ihan lukossa. Runotkin vaan seilaa samaa rataa. Ei tunnu onnistuvan. Kirjan minä oikeasti haluaisin kirjottaa, oikein kunnon romaanin. Mutta en minä. En minä saa edes aloitettua. Tai kahta lausetta enempää. Ehkä minä oon liian nuori. Tai minun elämässä ei ole tapahtunu tarpeeksi. Tai minulla ei ole tarpeeksi mielikuvitusta. Tai en ole tarpeeksi kärsivällinen. Tai vahva. Varmaan kaikkia noita.
Päivät mataa eteenpäin ja silti tuntuu että on kauhea kiire jonnekin. Tai että..tosi ristiriitasta. Kaikki tunteet on keskenään vastakohtia. Tuntuu, että niitä on enemmän ku muilla. Tai ehkä mä kuvittelen liikaa.
Tämä oli vain oikeastaan tämmönen postaus, että hengissä ollaan. Maailma jatkaa pyörimistä, kesä tulee vaikka mitä tekis. Aurinko edelleen paistaa ja yöllä tulee pimeää. Sade sataa maahan eikä toisin päin ja painovoima tekee muutkin tepposensa. Eli kutakuinkin maailma on aivan kunnossa ja ennallaan. Ja se on hyvä. Elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti