"Aikuinen"

Eilen.

Ne sanoi että siellä on kamala ilma kävellä. "Soita itsellesi kyyti jos onnistuu". Niin ne sanoi. Minä lähdin töistä pois nyrkkiin puristettuna 20 euron seteli. Kaupantäti kehui hiusteni väriä. Olisi halunnut itsekin laittaa. Punaisia raitoja oli yrittänyt, muttei ne kuulemma olleet oikein näkyneet. Ostin kaupasta öljykynttilöitä ja konvehtirasian. Ilman juhlaa. Ilman syytä. Vain itselleni. Ja keksejä - varalta.

Hymyilin. "Saan minä, minä olen aikuinen", soi korvieni välissä. Ulkona oli kaunista. Leutoa. Lunta oli maassa paksulti ja lisää tuli. Välillä vaakatasossa. Minusta se oli kaunista. Huoltoaseman pihassa meinasin lentää nurin. Maa oli liukas. En kääntynyt katsomaan näkikö kukaan. Naurahdin itselleni vähän ja mietin että mitä sitten jos kaatuisinkin. Kunhan nousisin ylös.

En kaatunut.

Kotona söin päivälliseksi pannukakkua ja mansikkahilloa. Sitten lähdin kolaamaan pihan. Lunta oli tullut ainakin 30 cm. Mietin mielessäni, että yllättyisin jos tuollainen määrä lunta sulaisi pois. Sitä oli niin kauheasti. Yllättyisin myös, jos se ei sulaisi, koska ainahan ne sulavat alkuun. Päätin mielessäni vain toivoa parasta; luonto on voimakas. Tönäisin kolalla pihlajaa ja pudotin sieltä lumet niskaani. Kirosin ensin mutta sitten nauroin.

Kun sain hommat valmiiksi, ihastelin hetken pihaa. Olin ylpeä itsestäni. Sisälle päästyäni olin märkä lumesta ja hiestä. Ja niin tyytyväinen itseeni, että söin mielissäni kakkua kahvin kanssa. Ja sen jälkeen avasin konvehtirasian. Sanoin itselleni, että voin syödä yhden, voin syödä monta, voin syödä vaikka koko rasian jos haluan.

Päivän mittaan mietin monta kertaa, kuinka "aikuisuus" tuo mukanaan vapauden. Vapauden olla kolaamatta pihaa. Vapauden syödä rasiallisen konvehteja. Vastuu - vapauden toinen puoli - kuitenkin usein sanelee sen, mitä me päätämme tehdä. Usein se vastuu myös rajoittaa asioissa mitä ei tarvisi rajoittaa.

Jos tekee asiat aina saman muotin mukaan, kangistuu kaavoihin. Kaavoihin, jotka voi tehdä elämästä tylsän tai merkityksettömän. Kaavoihin, jotka voi viedä kauemmaksi onnesta. Vastuu on hyvä juttu. Mutta niin on vapauskin. Vapaus kääntää asiat välillä nurinniskoin.

Rakkaus

Vapaus

Intohimo

Nuo kolme sanaa lukee eräässä tärkeässä kaulakorussani. Sanat, jotka itse päätin joku vuosi takaperin. Tärkeät sanat. En halua enää pelätä vapautta. Vapaus on hyvä juttu. Se on oikukas ja valtava ja tulvillaan vaihtoehtoja. Mutta olen päättänyt yrittää rakastaa sitä. Vapautta.

Teksti eilisestä, kuva tältä aamulta. Ja samoissa hyvissä fiiliksissä edelleen. Nyt katson jakson (tai monta) Arrow'ta ja syön konvehdin (tai koko rasian) teen kanssa. Koska haluan. Eikä kukaan kiellä jos en sitä itse tee.

Syksyn kirkkain ruskalehti.

Ja miljoona kuvaa omasta nassusta. Koska laittauduin kauan. Koska uudet pidennykset ekaa kertaa päässä. Koska en jaksa valita.

Hapuilua

Veden äärellä huutaa hän

joka ei ole astunut

laiturilta alas

pelastuakseen

väritä minut ääriviivoja myöten

kunnes olen täynnä ja hukun sinuun
kunnes olen nälkäinen mutta kyllästynyt syömään
kunnes aamuaurinko nukuttaa minun uneen
kunnes löydän polun, jota pitkin en uskaltanut ennen kulkea
kunnes taivas on täynnä keltaisia pisteitä
joita sanotaan unelmiksi

herätä minut sitten kun sinun värisi on kulutettu loppuun

 

Viininmakuinen kuvaussessioni päättyi tähän kuvaan:

Väliaika

Sano päivä
sano kuukausi
sano vuosi
Toista sitä mielessäsi

Jos se on jo mennyt
niin me tavattiin siellä
siinä hetkessä,
siinä ajassa

Tavataan uudestaan
tavataan tänään

Voidakseni sanoa etten rakasta

Mä haluan jutella sulle. Voidakseni sanoa etten rakasta. En halua valehdella. Enkä osaa pysähtyä tai liikkua. Voi, kun mä haluaisin juosta. Ajassa taaksepäin. Tai eteenpäin. Pois tästä olotilasta, joka ei sano mitään. Voi kun mä osaisin, taikoa. Taikoa tarinan mieleen ja piirtää sen paperille. Mä tietäisin jo miten sen värittäisin.

Tai lue mulle tarina. Kerro se uudestaan. Anna mun olla siinä mukana. Joskus jossakin. Mukana. Ota mut mukaan. Reppuselkään. Pahkaksi runkoon. Sairaus

Poltan mun kielen. Liian kuumassa kahvissa. Älä naurata. Ei mua huvita. Mua ei huvita.

Ja purjeveneitä. Ankkuroitu mun mielenmaisemaan. Lipuvat ohi. Kohta kaikki on paremmin. Kohta mä jaksan. Kohta mä haluan. Kohta kaikki muuttuu. Kohta tapahtuu jotain. Kohta maailma saa värit. Kohta päivillä on merkitys. Kohta. Kohta.

Loukussa. Omassa mielessä. Omassa pakkomielteessä. Omissa ajatuksissa. Elä. Elä nyt kun voit. Herää. Herää tähän aamuun. Herää päivään. Herää yöhön. Sinä pystyt.

Sano se itsellesi. Että sinä pystyt. Pystyt jos haluat. Voit muuttaa. Asiat voi muuttua. Muuta niitä. Tee se muutos.

Älä painosta. Älä pakota. Älä pakene.

Rauhoitu. Elä. Usko. Toteuta. Rakasta. Tunne. Osaa. Uskalla. Halua. Nauti.

Naura.

Lupaa että elät suuremmin.
Lupaa että yrität.
Lupaa itsellesi että se riittää.

Keskiyön auringon jälkeiset

Ja koko ajan tiesit, että harmauden jälkeen pilvet katoaa. Ja aurinko nousee taas.

En tiedä. Olen ollut jonkin sortin kesä-koomassa. En ole tehnyt yhtään mitään. Nyt mieleni on taas täynnä suunnitelmia. Hymy on helpompi kantaa huulilla. Sinne meni valmistujaiset ja juhannus. Pääsykokeet ja vanha koulu.

Juhannus oli huippu. Inarin juhannus. Vaikka ilma oli kylmä, on kotona lämmin. Tänne minä kuulun. Täällä olen joku toinen. Inarissa on minun kotini. Ihmiset tekevät kodin.

En tiedä mikä minulla on ollut. Tai onko se edelleen. Mutta nyt. Nyt tuntuu paremmalta. Jollain tapaa, mitä en kuitenkaan ymmärrä.

Koska jo hetken on ihanat ystävät olleet ympärillä. Silti päivät ovat olleet käsittämättömän mitäänsanomattomia. Luulin jo, että kesä menee ohitseni huomaamatta. Ehkä se meneekin. Mutta, ehkä, ehkä ei.

Sinä sanot, että tarvitset aamua
ja aamun kosteuden ihollesi
voidaksesi tuntea itsesi
uudestaan

Jos vaikka oletkin hukannut
suuntasi, matkalla kotiin
eksynyt
ja nähnyt aamun auringon

Se sinua kotiin voi johdattaa,
niin uskot, mutta aurinko
Aurinko meillä on yölläkin
et tarvitse aamua auringon

Vaan kosteuden ihollesi
pisaroina meren
joku toinen voi avata oven
ja tuntea kosketuksen

Kaikki kipeä joskus katoaa.

Elossa taas

Nyt mä olen hakenut kouluihin. Mä olen alkanut lukemaan pääsykokeisiin. Mulla on enää kaksi asiaa tekemättä tähän kouluun. Mä olen alkanut miettiä valmistujaisjuhlia. Ja tulevaa remonttia.

Tänään mä sain mun mökkeröiseen stereot - okei ne on varmaan aika vanhat kun niissä on paikka myös kasetille - ja sain pari tilaamaani levyä. Joten. Tuntuu paljon paremmalta. Paljon kodimmalta. Televisiota mulla ei ole täällä ollenkaan, mutta naapurissa sitä katson. Enkä mä kaipaakaan telkkaria tänne. Mulla on kone, musiikkia ja kirjat.

Tällä hetkellä elämä tuntuu käsiteltävältä. Hallinnassa olevalta. Vaikka ei se vieläkään ole sitä mitä haluaisin sen olevan. Mutta ehkä sellaista ei olekaan. Olen alkanut hyväksyä asioita itsessäni. Se on tärkeää jos voi estää hukkumasta.

Hain tänään pajuja sisälle lämpiämään. Tulppaaneja on ollut viikon pöydällä. Kevät tekee tuloaan. On täällä. Kohta kaikki alkaa kasvaa.

Teekannusta
sirpaleet lattialla
kerätä ne palapeliksi, Mieti,

kertoa kertomus uudestaan
toisesta näkökulmasta
takaumilla
pitää taukoja
käyttää toistoa
kertoa sama tarina
eri päähenkilöin 

Tarina muuttuu
joku valitsee toisin
joku lähtee

ovi jää raolleen

Heading to the red carpet

Olipas ihana reissu Raahessa Varjan luona. Viimeisen illan kunniaksi pidettiin kahdet photoshootit. Tässä ensimmäisen tuotosta.

 

Muistatko
sen majan jonka teimme yhdessä?
Rakensimme sen vain meille kahdelle
ja kutsuimme sitä kodiksi
Se maja oli puussa niityn keskellä
ja se niitty oli suojassa katseilta
Ruohonkorret kasvoivat silloin
vihreämpinä
ja kesän hiekka oli viileää varpaiden alla

Ja pellolla meillä kahdella
oli kokonainen oma maailma
jossa ei tunnettu samoja sääntöjä
eikä siellä ollut velvollisuuksia

Muistatko sen ajan
jolloin juoksimme piiloon katseilta
kuin peläten että joku voisi
ottaa meiltä sen kaiken pois?
Ja maailma sen vei
viattomuuden
lapsuuden huolettomuuden
turvapaikkamme keskeltä niittyä

Vaan ei koskaan
ei koskaan Sinua

Mummilleni 80-vuotispäivänä

Metsämansikoita

Minä muistan

                             kun ojensit minulle

                                                          muovimukin

metsämansikoille

                            loikin kivillä ja luulin olevani

                                                          ketterä

Minä muistan

                             sinun hymysi lammen reunalla

                             ja lumpeenkukat

                                                          minun loiskutellessa

                                                                                       vedessä

Ja sen kuinka

                             leikin sinun nurmikollasi

ja sinä nauroit

Tänään ruoho kasvaa pidempänä

                             Mökin lampi on kortteiden syömä

                                                          Vanhoissa valokuvissa

                                                                                       näkyy rakkaus

                                                                                                                    sadepisaroina räystäännokassa

Ja puusaunassa

                             kuuluu vuosien takainen nauru

Ajanjaksot sekoittuvat toisiinsa

                             rakkaus säilyy

                                                                                                                    Anna minun halata sinua tänään.

Pitäisikö tehdä postaus.

Minun pitäisi. Minun pitäisi. Minun pitäisi.

Minua puistattaa. Minua ahdistaa. Minun on nälkä. Tekemisen nälkä. Ja istun paikallani.

Korvissani soi tuo sana. Pitäisi.

Tehdä yritystalouden näyttö. Suunnitella somistuksen näyttö. Siivota asunto. Tehdä jotain merkittävää. Nousta ylös. Miettiä opiskelupaikka. Tietää mitä haluan. Tehdä jotain.

Minä olen lukossa.

Aamulla kun kävelin kotiin, aurinko paistoi. Ilma oli lämmin. Hymyilin. Ajattelin että siivoan ensin, sitten teen koulujuttuja. Kotona halusin vain kirjoittaa. Ja kirjoitinkin. Vähän.


Teeskennelty 

Anteeksi että sanoin sen sanan
en tarkoittanut sanoa, vaikka tarkoitin sen
se karkasi huulilta toisen perään
ja lähti kävelemään

Anteeksi että sanoin sen sanan
on liian aikaista edes aamukahville
minun on mentävä nyt
juostava komeroon, pysyttävä siellä
Kierrän kehää

Anteeksi että olen yhä täällä
minun oli tarkoitus lähteä
– jo kuukausi sitten –
mutten uskalla

Tiedän, etten pääsisi enää
takaisin

Anteeksi että en osannut lähteä,
enkä jäädä
En nousta ylös, enkä nukkua
Anteeksi että en ollut se
keneksi minut kuvittelit

Anteeksi että annoin sinun luulla niin

Loin lopultakin Harhakuvaan profiilin. Pidän siitä. Mutta haluaisin tehdä enemmän. Olla parempi. En tiedä miksen riitä itselleni. Edes ajatuksissa. Tai ajatukseni eivät riitä minulle. Haluaisin tietää enemmän. Olla fiksumpi. Tietää mitä haluan.

Ja yritän sanoa itselleni ettei minun tarvitse.

Helmikuu oli lyhyt. Aika menee liian nopeasti.