Empä arvanutkaan, että mulla kestää näin kauan saada netti toimimaan. Sitäkään en olisi osannut arvata, että mulla olisi näin hirmu ikävä mun blogia tullut. Mutta tuli.
Kuopio näyttää mäkiseltä, aurinkoiselta, vilkkaalta, järviltä ja kesältä. Kuopio tuoksuu vastaleikatulle nurmelle ja kesäkukille. Kuopio tuntuu yksinäiseltä, haastavalta ja opettavalta. Katsotaan mitä tästä tulee.
Mulla on kaksi aivan ehdotonta lempparipaikkaa täällä, nimittäin Valkeisen puisto ja Pikku Pietarin torikuja. Ne huokuu positiivisuutta ja tunnelmallisuutta. Torikujalla myyddään kaikkea ihanaa suomalaista käsityötä niin että jos mulla olisi rahaa niin onnen tyttö mä oisin. Pelkkä katseleminenki saa tosin jo hymyn huulille, välillä naurun. Seuraavassa kuvia Valkeiselta.
Tuuli kuljeta
laula kanssani pikkulintu
matkalla maailman syliin
minä huokaan
ja kaipaan sinua
Helppoa hymyillä ihanissa maisemissa ja hyvällä säällä. Valkeisessa kasvaa myös päärynöitä, kirsikoita, omenoita ja tyrnimarjoja. Pari kypsää kirsikkaa suoraan puusta poimittuna oli todellinen makuelämys.
Seuraavaksi vähän huonettani. Tässä kaksi kohtalotoveriani. Mukavat kulkevat aina matkassa, eivätkä valita turhasta. Mulla ei tosiaan oo vielä mitään muuta pöytää ku yöpöytä, kuten seuraavista kuvista saatatte havaita. Pitää vähän käyttää mielikuvitusta, mutta kun saan lisää kalusteita, tästä voi tulla tosi kivakin. Julisteet/kortit/kuvat puuttuu vielä myöskin seinästä.
