Kyyneleet kerkesivät silmiin jo kotimatkalla.
torstai 9. elokuuta 2012
Kaipaan sua jo nyt, rakas
Tuntuu epäreilulta sanoa parhaalle ystävälle heipat kun tietää tämän lähtevän satojen kilometrien päähän. Tuntuu epäreilulta käydä viimeisen kerran yhteisessä lempipaikassa ja teeskennellä, ettei tilanteessa ole mitään erilaista. Tuntuu epäreilulta, ettei voi enää soittaa keskellä yötä ja pyytää turvaksi yksinäiseen yöhön. Tuntuu epäreilulta että tiet erkanevat 10 yhteisen vuoden jälkeen. Paljon on koettu, paljon tullaan kokemaan - ei me luovuteta nyt. Eihän Varja? Ei, tunnen sen.
Kyyneleet kerkesivät silmiin jo kotimatkalla.
Kyyneleet kerkesivät silmiin jo kotimatkalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti