Eilen meinasin laittaa uudet verhot. Sitten sain idean, jospa tekisin kevätsiivouksen! Siivouksessa sain aikaan pölysateen, kun yritin kurkottaa korkeammalle kun minne näin. Selvisipä ainakin se, ettei ne edellisetkään asukkaat ole tuonne ylös kiivenneet, koska sellainen määrä ei kerry 5 kuukaudessa. Jäipä niitä kunnon pölytuppoja seiniin ja tavaroihin kiinni. Katsoimpa sen jälkeen myös peiliin ja olihan niitä hiuksissakin.
Oli kuitenkin sen verran rankka operaatio, pyyhkiä tuo verhotankojen päällinen, että homma loppui hetkeksi siihen. Sain minä vielä sitten matot pihalle ja pihallehan ne matot jäi. Imuroitua tuli siitä ehkä kahden tunnin päästä. Että sentään sen verran. Ja minun rakkaasta Zamioculcaksesta pyyhin kanssa pölyt. Hupsu kaveri, kun oli sen verran pölyä mennyt itseensä keräämään. Nyt sen lehdet kiiltää ja se saa rauhassa kasvattaa uutta pitkää suortuvaansa. Minun kaunis rakkaani.
Kun tuo minun ensimmäinen ajatuksella hommattu viherkasvini - maailman helpoin viherkasvi joskin - on hengissä pysynyt noinkin hyvin, niin olen alkanut miettiä josko rahkeeni riittäisivät pyörittämään kahtakin rakasta. Ehkä saan perheenlisäystä huhtikuun lopulla. Saa nähdä.
Illalla lähdettiin keilaamaan ja syömään. Ei siellä keilaamisessa yhtään täyskaatoa tullut - toista kertaa kun keilaamassa olin - mutta monta niin, että vain yksi jäi. Ekan kierroksen jälkeen olimme parini kanssa johdossa - ja minäkin olin oman osani tasaisesti tehnyt - mutta kun toisella kierroksella yks pari skarppasi reilusti, niin meidän tulokset laski kuin lehmän häntä. Ranne siinä taisi väsyä. Oli hauska nauraa ja hymyillä erilaisille tyyleille. En omaani haluaisi lähemmin edes tutkia.
Keilauksen jälkeen kävelimme keskustaan syömään. Meillä oli pöytävaraus Amarilloon. Ruokaan oli noin tunnin jonotus. Tilasin vuohenjuustosalaatin ja kärvistelimme siinä nälkäämme jutellen niitä näitä. Koulujuttuja ja vähän muitakin. Syönnin jälkeen alkoi tuntua siltä, että ilta jäisi kesken, jos nyt lähtisi kotiin. Päätimme suunnata tiemme läheiseen pubiin, jonne minäkin tällä kertaa pääsisin ongelmitta, kun ikärajahan tuonne on 20v. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että yhdellä jätkällä - tarkemmin sanottuna, sillä ainoalla jätkällä - oli jalassaan tuulihousut.
Minä jäin katsomaan suu auki ja korviani uskomatta. Ihan totta eivät päästä tuonne pubiin, jota melkein räkäläksikin voisi kutsua, tuulihousut jalassa?? Jo on kaupunkimeininki! Eipä me päästy kahteen seuraavaankaan paikkaan. Voisinhan minä tuon ymmärtää, jos kyseessä olisi yökerho tai edes joku vähän hienompi paikka, muttakun opiskelijat rumissa opiskelijahaalareissaan siellä kulkevat, niin mikä vika on mustissa tuulihousuissa? Siinä me sitten nauroimme, koska kaikille se ensimmäinen kerta oli, kun jotakin ei vaatteidensa puolesta päästetä sisään. Uskomattoman paljon me keksittiin myös hyviä housuvitsejä.
Loppuun sitten totean, että jos olet tuulihousuissa, verkkareissa tai collegehousuissa liikenteessä ei kannata kaupungissa, ei ainakaan Kuopiossa, edes ajatella menevänsä yhteenkään baariin saatika pubiin. Lakiahan sinä rikkoisit ja kaikille tulisi paha mieli!
Pubin/baarin sijaan saimmekin kokea sitten Kuopio-ajelun ja käytiin niin rikkaiden alueella, kuin luontorikkkaalla alueella, että hullujen huoneella pyörähtämässä. Sovimme myös, että ensi viikonloppuna lähdemme shoppailemaan meidän luokan jätkällemme farkut, koska tällä ei semmoisia ollenkaan ole! Eivätkä ne housuvitsit siihen loppuneet.
Yöllä minä näin unia, jotka tuntuivat niin todelta. Heräsin yhdestä, piti ajatella, että tapahtuiko se oikeasti. Jonkun aikaa mietittyäni tajusin sen uneksi. Jatkoin unia. Näin saman tapahtuman, joka päättyi eri tavalla. Taas heräsin miettimään todellisuutta. Kesti ehkä vielä edellistä kauemmin. Saatoin nukahtaakin siinä tiedossa, että uni olisi ollut totta. Ja taas näin saman unen, mutta eri muodossa, uni muuttui painajaiseksi. Herättyäni tajusin, ettei se ole totta. Näin sain vissiin mielenrauhan jatkaa seuraaviin uniin, näin unta, että olin ulkomailla. Siinä tapahtui vaikka mitä ja henkilöt ympärilläni muuttuivat yhtenään.
Unista löysin rauhan matkakuumeeseen ja muihinkin kuumeisiin. Oli kyllä levotonta.
