Keskiyön auringon jälkeiset

Ja koko ajan tiesit, että harmauden jälkeen pilvet katoaa. Ja aurinko nousee taas.

En tiedä. Olen ollut jonkin sortin kesä-koomassa. En ole tehnyt yhtään mitään. Nyt mieleni on taas täynnä suunnitelmia. Hymy on helpompi kantaa huulilla. Sinne meni valmistujaiset ja juhannus. Pääsykokeet ja vanha koulu.

Juhannus oli huippu. Inarin juhannus. Vaikka ilma oli kylmä, on kotona lämmin. Tänne minä kuulun. Täällä olen joku toinen. Inarissa on minun kotini. Ihmiset tekevät kodin.

En tiedä mikä minulla on ollut. Tai onko se edelleen. Mutta nyt. Nyt tuntuu paremmalta. Jollain tapaa, mitä en kuitenkaan ymmärrä.

Koska jo hetken on ihanat ystävät olleet ympärillä. Silti päivät ovat olleet käsittämättömän mitäänsanomattomia. Luulin jo, että kesä menee ohitseni huomaamatta. Ehkä se meneekin. Mutta, ehkä, ehkä ei.

Sinä sanot, että tarvitset aamua
ja aamun kosteuden ihollesi
voidaksesi tuntea itsesi
uudestaan

Jos vaikka oletkin hukannut
suuntasi, matkalla kotiin
eksynyt
ja nähnyt aamun auringon

Se sinua kotiin voi johdattaa,
niin uskot, mutta aurinko
Aurinko meillä on yölläkin
et tarvitse aamua auringon

Vaan kosteuden ihollesi
pisaroina meren
joku toinen voi avata oven
ja tuntea kosketuksen

Kaikki kipeä joskus katoaa.

Elossa taas

Nyt mä olen hakenut kouluihin. Mä olen alkanut lukemaan pääsykokeisiin. Mulla on enää kaksi asiaa tekemättä tähän kouluun. Mä olen alkanut miettiä valmistujaisjuhlia. Ja tulevaa remonttia.

Tänään mä sain mun mökkeröiseen stereot - okei ne on varmaan aika vanhat kun niissä on paikka myös kasetille - ja sain pari tilaamaani levyä. Joten. Tuntuu paljon paremmalta. Paljon kodimmalta. Televisiota mulla ei ole täällä ollenkaan, mutta naapurissa sitä katson. Enkä mä kaipaakaan telkkaria tänne. Mulla on kone, musiikkia ja kirjat.

Tällä hetkellä elämä tuntuu käsiteltävältä. Hallinnassa olevalta. Vaikka ei se vieläkään ole sitä mitä haluaisin sen olevan. Mutta ehkä sellaista ei olekaan. Olen alkanut hyväksyä asioita itsessäni. Se on tärkeää jos voi estää hukkumasta.

Hain tänään pajuja sisälle lämpiämään. Tulppaaneja on ollut viikon pöydällä. Kevät tekee tuloaan. On täällä. Kohta kaikki alkaa kasvaa.

Teekannusta
sirpaleet lattialla
kerätä ne palapeliksi, Mieti,

kertoa kertomus uudestaan
toisesta näkökulmasta
takaumilla
pitää taukoja
käyttää toistoa
kertoa sama tarina
eri päähenkilöin 

Tarina muuttuu
joku valitsee toisin
joku lähtee

ovi jää raolleen

Heading to the red carpet

Olipas ihana reissu Raahessa Varjan luona. Viimeisen illan kunniaksi pidettiin kahdet photoshootit. Tässä ensimmäisen tuotosta.

 

Muistatko
sen majan jonka teimme yhdessä?
Rakensimme sen vain meille kahdelle
ja kutsuimme sitä kodiksi
Se maja oli puussa niityn keskellä
ja se niitty oli suojassa katseilta
Ruohonkorret kasvoivat silloin
vihreämpinä
ja kesän hiekka oli viileää varpaiden alla

Ja pellolla meillä kahdella
oli kokonainen oma maailma
jossa ei tunnettu samoja sääntöjä
eikä siellä ollut velvollisuuksia

Muistatko sen ajan
jolloin juoksimme piiloon katseilta
kuin peläten että joku voisi
ottaa meiltä sen kaiken pois?
Ja maailma sen vei
viattomuuden
lapsuuden huolettomuuden
turvapaikkamme keskeltä niittyä

Vaan ei koskaan
ei koskaan Sinua

Mummilleni 80-vuotispäivänä

Metsämansikoita

Minä muistan

                             kun ojensit minulle

                                                          muovimukin

metsämansikoille

                            loikin kivillä ja luulin olevani

                                                          ketterä

Minä muistan

                             sinun hymysi lammen reunalla

                             ja lumpeenkukat

                                                          minun loiskutellessa

                                                                                       vedessä

Ja sen kuinka

                             leikin sinun nurmikollasi

ja sinä nauroit

Tänään ruoho kasvaa pidempänä

                             Mökin lampi on kortteiden syömä

                                                          Vanhoissa valokuvissa

                                                                                       näkyy rakkaus

                                                                                                                    sadepisaroina räystäännokassa

Ja puusaunassa

                             kuuluu vuosien takainen nauru

Ajanjaksot sekoittuvat toisiinsa

                             rakkaus säilyy

                                                                                                                    Anna minun halata sinua tänään.

Pitäisikö tehdä postaus.

Minun pitäisi. Minun pitäisi. Minun pitäisi.

Minua puistattaa. Minua ahdistaa. Minun on nälkä. Tekemisen nälkä. Ja istun paikallani.

Korvissani soi tuo sana. Pitäisi.

Tehdä yritystalouden näyttö. Suunnitella somistuksen näyttö. Siivota asunto. Tehdä jotain merkittävää. Nousta ylös. Miettiä opiskelupaikka. Tietää mitä haluan. Tehdä jotain.

Minä olen lukossa.

Aamulla kun kävelin kotiin, aurinko paistoi. Ilma oli lämmin. Hymyilin. Ajattelin että siivoan ensin, sitten teen koulujuttuja. Kotona halusin vain kirjoittaa. Ja kirjoitinkin. Vähän.


Teeskennelty 

Anteeksi että sanoin sen sanan
en tarkoittanut sanoa, vaikka tarkoitin sen
se karkasi huulilta toisen perään
ja lähti kävelemään

Anteeksi että sanoin sen sanan
on liian aikaista edes aamukahville
minun on mentävä nyt
juostava komeroon, pysyttävä siellä
Kierrän kehää

Anteeksi että olen yhä täällä
minun oli tarkoitus lähteä
– jo kuukausi sitten –
mutten uskalla

Tiedän, etten pääsisi enää
takaisin

Anteeksi että en osannut lähteä,
enkä jäädä
En nousta ylös, enkä nukkua
Anteeksi että en ollut se
keneksi minut kuvittelit

Anteeksi että annoin sinun luulla niin

Loin lopultakin Harhakuvaan profiilin. Pidän siitä. Mutta haluaisin tehdä enemmän. Olla parempi. En tiedä miksen riitä itselleni. Edes ajatuksissa. Tai ajatukseni eivät riitä minulle. Haluaisin tietää enemmän. Olla fiksumpi. Tietää mitä haluan.

Ja yritän sanoa itselleni ettei minun tarvitse.

Helmikuu oli lyhyt. Aika menee liian nopeasti.

"Sä et ole mitään ennenkuin löydät jonkun arkes jakamaan"

Joku musta kuiskaa että tuolla on
jotain parempaa
eikä lakkaa odottamasta

Toinen musta sanoo että tällä kertaa
ei anneta periksi vaan
katsotaan tää juttu loppuun asti

Yksi huutaa että ÄLÄ SATUTA ÄLÄ SATUTA
eikä se anna minun luottaa

Sen jälkeinen myöntää että sulla on aikaa
- loppuelämä -
Ja sen perään hyökkää toinen vastaan sanomaan

Ruokaa yhdelle

Älä sinä huuda
pellolle ääntäsi käheäksi
ei se ole sinulle vääryyttä tehnyt

Älä sinä käännä
katsettasi peilille
kun voit vähemmälläkin
antaa anteeksi

Älä sinä astele
vierain kengin luminhankeen
kyllä sinun omatkin askeleesi
tavoittavat sinut vielä


Takaisin Kuopiossa. Mieli palaa hiljaisuuteen. Aamuisin herätessä olen onnellinen hiljaisuudesta, sitten surullinen yksinäisyydestä, sitten taas onnellinen kun voin valloittaa sängyn. Aivan yksin.

Minua ei saisi päästää kaupungille. Olen toivoton. Olen kuitenkin lähdössä lauantaina Tallinnaan shoppailemaan ja silti ...

Suurimman osan löysin kyllä kirpputorilta, jota minulla onkin ollut niin kovasti ikävä. Kolme paitaa, farkut ja pipo yhteensä 11,50€ CityPörssistä. Ruutuneule 12€ Onlysta. Sinänsä koomista. Ja neulekin oli -70%.

Hiuksetkin lyheni sitten viime kuvien. Ainakin viidellä sentillä. Itse huomaa eron niin selvästi. Mutta nyt on kaikki hamput hiirenhännät poissa ja hiukset tuntuu ainakin toistaiseksi elinvoimaisemmilta. Että sinänsä aivan kiva. Ja jaksaa taas paremmin kasvattaa.

Takana on harjoittelujakso Lapissa, edessä koulunkäyntiä näyttöineen ja tentteineen. Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Ahdisti ja pelotti. Tuntui samalta kuin ennen lähtöä ja sitten ei yhtään. Tuntui epämukavalta, tuntui että kaikki katsoi. Tuntui hyvältä nähdä ihmisiä ja nauroin huonoille jutuille. Ehkä huomenna enemmänkin.

Sinun sylissäsi ääretön hiljaisuus
täynnä tottelemattomuutta

Ikävä tätä rontaletta. Se olisi niin kivaa seuraa muuten niin hiljaisessa asunnossa. Toisaalta - silloin en saisi enää nukkua 120cm sängyssäni kovin tilavasti. Koska pienestä (suuresta) koostaan huolimatta hän onnistuu varmasti valtaamaan sängyn parhaan paikan - mahan päällä nimittäin. On se silti vain niin kiva.

  

Tällä erää syön kuitenkin ruokani yksin.

Kasvispihvejä, salaattia, jugurttikastike ja raejuustoa toimi eilisen ja tämän päivän ruokana. Huomenna pitää ehkä keksiä jo jotain muuta. Vaikkakaan luultavasti en jaksa kun näitäkin kerran on vielä kaapissa. Laiskiainen mikä laiskiainen.

Kun olet alkanut ymmärtää
että kaiken jälkeen on vielä elämää
Kun olet alkanut nähdä
että hymyllä voit muuttaa päivän kulun
Kun olet alkanut ajatella
että vain kokeilemalla siipiäsi
voit onnistua
 
Silloin et ole enää
lähellekään niin yksinäinen