Kun aurinko ei paista, syntyy ajatus
Ajatus kärsimättömyydestä
onnesta, vapaudesta ja viekkaudesta
syntyy ajatus joka ei kuole, vaan tanssii
Tanssii ohi muiden
Tanssii kuin ei ikinä ennen
Olen vapaa. Vapaa koulusta, jos ei oteta huomioon vielä muutamaa päivää. Aurinko paistaa, maailma aukaisee jo silmiään. Haistan kuinka vapaus vangitsee minut. Ja vaatii päätöksiä. Voisin tehdä mitä vaan. Vielä yo-kirjoitukset ja maailma on auki. Kukaan tai mikään ei pidättele minua ja olen vapaa. Voisin muuttaa vaikka ulkomaille, voisin perustaa perheen, voisin jäädä tänne, voisin tehdä elämäni suurimpia virheitä tai onnistua kerralla.
Ja tuuli pudottaa katolta lumihiutaleita. Niin kauniita ja särkyviä ja ne tanssii rinta rinnan. Olen kuin yksi niistä. Jos vain antaisin sydämeni vapautua. Ottaa vastaan tämän kauniin maailman kauniina. Jos vain antaisin itseni vapautua näistä syyllisyyden ja riittämättömyyden kahleista.
Voisin olla vapaa. Ja tarpeeksi. Jos vain olisin omasta mielestäni. Mutta ei, minulle vapaus on taakka. Liian paljon päätöksiä ja päätökset tehdään sydämen mukaan. Ei negatiivisten ja positiivisten summalla. Ei järjellä. Hetken mielijohteesta tai kauan koetusta valinnan vapauden tuskasta. En minä halua ja minusta tuntuu ettei kukaan muukaan. Teen huonoja päätöksiä. Teen vääriä valintoja.
Nyt haluaisin vain: pelata Disney monopolia, istua iltaa ystävän kanssa, nauraa ilman huolen häivää. Syödä oma tekemiä herkkuja. Nauraa taas.
Ja ehkä teen niin. Koska minulla on vapaus valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti