enemmän
Minä olen vain kuiskaus. Hento olento puun latvassa. Sokeri teen pohjalla. Vain harva huomaa minun ääntelevän varjoni ennen kuin se katoaa. Se muuttuu laihaksi ja kapeaksi. Olemattomaksi väreillen. Tarjoat minulle kahvia. En halua kahvia. Haluan sinut. Ja haistan höyryävän kahvin edessäni. Vaan en sinua.
Minä kamppailen olematonta vastaan. Kyyneleitä, jotka kumpuavat tyhjästä mielestä. Ja yliaaltoilevasta laivasta. Minä pelkään, että jotain tapahtuu. Enkä pääse sängystä ylös, koska ei tapahdu. Olen kaikkien ristiriitojen alku ja juuri. Ja minua paleltaa. Ajatukset paleltavat.
Kylmä maailma saa ajattelemaan muutakin kuin itseään. Ja silti aina palaan minuun. Minä tyhmä ajattelematon pentu. Ja minun pitäisi osata ja uskaltaa. Minun pitäisi olla aikuinen. Mutta minä kamppailen. En halua muutosta. Kaipaan muutosta. Janoan sitä - enkä uskalla. Ajatukset leikkivät kanssani hirsipuuta. Olen häviöllä.
Sanat muodostavat pahoja lauseita. Rakentavat vihollistorneja. Muuraavat ikkunat kiinni, koska en muka kuuntele. Vallihauta edessäni näyttää houkuttelevalta. Aaltojen turvin palaan takaisin todellisuuteen. Houkuttelevalta?! Ei.
Todellisuus vainoaa minua. Pitäisi varoa mitä toivoo. Oikeasti. Sillä mistähän se johtuu, kun on ensin toivonut, ja kun toiveesi on viimein käsilläsi - tulee hillitön ahdistus? Koska kyllä minä edelleen haluan. Mutta olenko muodostanut siitä pääni sisällä liian monimutkaisen yhtälön?
x^4+7b-88888=45x+y tervemenoa - vai tervettä menoa?
 | |
| tapsan tanssit11 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti