Mä en kestä kun mulla ei ole ketään kelle puhua. Mä en kestä kun musta tuntuu tältä. Mä en kestä kun mun pitäis tehdä päätöksiä. Mä olen epätoivon vallassa ja niin yksin. Kurkkua kuristaa köysi. Mä en kestä kun mä mietin
meitä. Mä haluan vain huutaa. Mä haluan olla varma. Mä haluan onnistua. Mutta mä ahdistun kuten joka kerta. Mä loukkaan sua niinkuin mulla on tapana. Mä en kestä tätä tunnetta jonka vallassa mä oon. Mä en kestä kun mä mietin sun katsetta. Mä en kestä sua - mä haluan sut ja mä mietin sua liikaa. Mä en uskalla puhua. Mä olen lukossa.
joskus pelkää eniten sitä, mitä
eniten haluaa
joskus kun mikään ei riitä, voi
vaan hengittää
joskus aaltojen pyyhkiessä
rantahiekkaa
– ei ikinä ennen eikä ikinä sen
jälkeen –
me mietimme mitä meistä olisi
voinut tulla
ja kun me nyt käännämme aikaa taaksepäin
me sinetöimme lupaukset toistemme huulille
mutta annamme sanamme muualle
tämä epätäydellinen maailma tekee meistä
Virheen
Ja joskus emme voi hengittää ilman toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti