liian paljon liian vähän

Kamalaa. En oo kirjottanu pitkään aikaan. Itse asiassa oon vältelly sitä. Liikaa ajatuksia, liian vähän sanoja. En oo kirjottanu mihinkään. En oo oikein jutellu kellekään. Nyt lukulomalla oon vaan ollu. Neljän seinän sisällä vähän liikaakin. Ja sitten on tapahtunut niin paljon. Liikaa? En tiedä. Jokatapauksessa - minusta tulee ylioppilas!

Jännittävää. Ja toisaalta ei. Ehkä koko ajan sisälläni tiesin, että kyllä kirjotukset ihan hyvin menee. Ja sitten käykin varmaan joku überhomma ja en saakaan nyt lakkia...Ei nyt olla pessimistejä. Koska meillä on kaikki hyvin. Minulla ja kolmella sivupersoonallani.

No okei, se yksi on kyllä vähän hukassa. Toinenkin mutta se on hyvällä tapaa hukassa.

Ulkona on melko harmaata. Kohta lähden seuraamaan etelän lämpöä ja jätän blogin taas...Omatunto jo kolkuttaa mutta ehkä saan jotain kuvia. Tai ajatuksia. Tai runoja tänne. Edes jotain.

Aurinko
Aurinko

Kaikki on epäselvää ja sotkuista. Mutta onneksi minun ei tarvitse tietää. Minun ei tarvitse aina onnistua. Minun ei tarvitse olla paras. Minun ei tarvitse osata. Minun ei tarvitse. Koska en osaa. Mutta ei kukaan osaa. Monet osaavat enemmän kuin minä mutta minäkin osaan. Välillä. Jotain. Ehkä.


Tätä olen tehnyt;

Eli hengaillu söpöjen tipujen kanssa!
Ja katsonut Greyn Anatomiaa, nyt vasta oon ihastunu ja suosittelen kaikille =)
+ Marmoroin kynnet ensimmäistä kertaa ja se oli tositosi hauskaa joo!