asiat joita sanoit, juuttuneet mieleeni

Kun mä näen sut - sä olet kauniimpi kuin ennen. Kun mä näen sut, mun huulet kääntyy hymyyn. Ja kun mä puhun sulle, mä en vain pysty keskittymään mihinkään. Ja sun silmät. Sun silmät. Ne ei olis vaan maininta henkilön ulkonäössä, vaan omis kirjasta koko luvun.

Mä en pysty lukemaan kirjaa, jota oon lukemassa, koska mun pitäis lukea pääsykokeisiin. Joten en lue mihinkään. Joten mikä idea tässä on?? Mä en voi olla kysymättä sitä joka ilta kun päivä on mennyt tekemättä mitään. Ja ne vielä sanoo, että virheistä oppii. Mä en olis niin varma.

nurkan takana

Hän

vailla kadonnutta sielua

kamppailee

 Mä olen lähdössä Dubliniin. Mä en osaa pakata. Mä toivon että ottaisin siellä kuvia. Mä olen aika toivoton tapaus, joten saatan tulla tyhjän kameran kanssa takasin. Viime ulkomaanmatkalla - Englannissa - mä hajotin mun kameran. Yes.

Ystäväni Varja otti kaikki tämän postauksen kuvat ja siitä laatuero. Jaa......sittenhän se meni tietenkin taas tähän:

 

...Eikä siitä sen enempää. Mutta kattokaa vielä kuinka pitkät nää jo on! Voi juku ne kasvaakasvaakasvaa KASVAKAAA

Onni palapelissä

Aaltoileva hymy hiipii huulille
ujo aurinko kurkistaa lehväspuiden takaa
onni on vain pienistä sirpaleista koottu palapeli
Jotain niin suurta
(10.3.)

Teen kaikkea vältellen pääsykoekirjoja. Vältellen vastuuta. Vältellen tulevaisuutta. Elän vaan kirppispöydälle. Uskokaa tai älkää: mun päivän kohokohta on käydä siivoamassa mun pöytä. On niin kivaa huomata kuinka tavaroita katoilee. Iltaisin miettiä paljonko rahaa voisi olla jo tallessa. Päivisin miettiä, mitä vielä sinne veisi. Ja kun se aika päivästä koittaa, että menen katsomaan pöydän, se useimmiten saa minut niin hyvälle tuulelle.

Turhaa tavaraa on poissa. Muutettu rahaksi. HipHipHei.

Vanhoja valokuvia
väritettyinä
Tarina toistuu
sielu vapautuu
(27.3.)

Tänään kuulin kun porukat puhu, että mun pitäis hakea töitä. Niinhän mun pitäiski. Ja haluaisin tehdä töitä. Jos se hakeminen ei olis niin pirun hankalaa. Jos mä vain uskaltaisin..

virhe marginaalissa
toistuvia vääriä sanavalintoja
ja niiden takana totuus
jota kukaan ei kuule
(29.3.)

Ja voisinhan mä lukea niitä kirjojakin. Jos tajuaisin niistä mitään. Jos ymmärtäisin edes vähän mistä tässä maailmassa on kyse. Mutta ei. Kaikki on tehty liian abstraktiksi. Ja toisaalta - aivan liian konkreettiseksi. En ymmärrä miksi minun täytyy runouden sijaan lukea suomen kieltä. Tai kirjallisuutta. Tai journalismia. Kun haluaisin vain kirjoittaa. Oppia. Kehittää inspiraatiota. Tehdä virheitä ja onnistua.

Sen sijaan opiskelen. Kirjallisuutta. Kirjallisuuden pääsykokeisiin. En ymmärrä sanakaan enää.

Sivusta katsot
kuin rietas
yhdestä hetkestä hullu
Toisesta vapaa
kolmas lyönti kestää ikuisuuden
e l ä m ä
(1.4.)

Olen hullu mielikuvista. Sekomassa haaveista. Olen tulevaisuuden mielipuoli.

Anna aamuja, iltoja
päiviä ja öitä
Anna viikkoja, kuukausia
huomisia ja eilisiä
Anna tunteja, sekunteja
minuutteja ja vuosia


Anna aikaa rakastaa
(23.4.)

Olen kirjoittanut paljon. Olen antaunut tekstin valtaan. Olen toivonut mielipiteitä. Ja edelleen olen pöytälaatikkorunoilija. Vaikka kirjoitin kirjan. Haluaisin kirjoittaa toisen. Haluaisin piilottaa sen - ja näyttää kaikille. Verinen sielu keskellä paperia. Ei kovin kaunista katseltavaa.

Katoava
enää heijastus veden pinnassa
enää tumma varjo seinässä
enää kuiskaus sanotusta lauseesta
enää pisara rankkasateesta
Ja niin todellinen
(tänään)

Ja hei. Sain mun hiukset takas :)

Tunnustus

Tehtävänä on:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Kertoa itsestään 7 faktaa
3. Lahjoittaa tunnustus 15 bloggaajalle
 
Kiitän sydämellisesti Varjaa tunnustuksesta, pyydän anteeksi aikaansaamattomuuttani, poistun ja kummarran.

 

1. Tällähetkellä, juuri nyt, juuri tänään mä rakastan tätä päivää. En kaipaa mihinkään muualle. En tarvi mitään muuta. Maailma on kaunis.

2. Aika usein, ilman syytäkin, mä tunnen itseni hyvin alakuloiseksi. Tuntuu, että en osaa ja en uskalla edes yrittää. Maailma on liian iso.

3. Haluaisin olla rohkeampi. Uskaltaa arkipäivän asioita. Haluaisin uskaltaa avata suuni. Minulla olisi asiaa. Mun sisällä joku huutaa eikä pääse ulos. Se ahdistuu.

4. Mä oon hyvin ristiriitainen ihminen. En melkein ikinä tiiä mitä haluaisin. En osaa valita. En osaa tehdä päätöksiä. Haluaisin valmiita vastauksia vaikka tiedän ettei niitä ole.

5. Alkoholi ei sovi minulle. Puhun liikaa. Puhun henkilökohtaisia. Lempinimeni vois olla Lörppö.

6. Mulla on oma runokirja. Haluaisin epätoivosesti kuulla muiden mielipiteitä - toisaalta en haluais näyttää sitä kenellekään.

7. Mä olen tunnevammanen.

 

Hyvää päivänjatkoa! :))

Ihanaa päivää, yötä, iltaa ja aamua

Siitä on ikuisuus. Tiedän. Vietin aikaa sukulaisten kanssa. Lapin mökin ihanissa maisemissa. Ja täällä kavereiden kanssa. Itkin, nauroin, huusin, lauloin. En kirjoittanut. Anteeksi.

Ja nyt. Mä vain. Mä olen nyt niin onnellinen että mä en pysty kirjottamaan. Tai kukaan ei pysty sitä lukemaan. Joten anteeksi. Mun naama leviää hymyyn. Mun pää räjähtää onnesta. Mä nauran. Mä hymyilen. Enkä mä muista milloin oisin viimeksi ollu tällänen. Kaikki on ihanaa.

Lumisade. Kirpputoripöytä. Sänky. Ruoka. Musiikki. Autolla ajo. Edessä häämöttävä matka. Tämä hetki. Ystävät. Perhe. Kämppä. Minä.

Nyt kaikki ottaa itselleen tilaa, kuuntelee:
NeverShoutNever - Can't Stand It
Hyppii ympäri kämppää ja laulaa mukana.

Sitten voitte rauhottua tähän:
Auburn - Perfect Two

Ja jos ne maistui hyvältä, voin onnitella. Ehkä meissä on jotain samaa - siitä ei ehkä kannata onnitella =)