Siitä on ikuisuus. Tiedän. Vietin aikaa sukulaisten kanssa. Lapin mökin ihanissa maisemissa. Ja täällä kavereiden kanssa. Itkin, nauroin, huusin, lauloin. En kirjoittanut. Anteeksi.
Ja nyt. Mä vain. Mä olen nyt niin onnellinen että mä en pysty kirjottamaan. Tai kukaan ei pysty sitä lukemaan. Joten anteeksi. Mun naama leviää hymyyn. Mun pää räjähtää onnesta. Mä nauran. Mä hymyilen. Enkä mä muista milloin oisin viimeksi ollu tällänen. Kaikki on ihanaa.
Lumisade. Kirpputoripöytä. Sänky. Ruoka. Musiikki. Autolla ajo. Edessä häämöttävä matka. Tämä hetki. Ystävät. Perhe. Kämppä. Minä.
Nyt kaikki ottaa itselleen tilaa, kuuntelee:
NeverShoutNever - Can't Stand It
Hyppii ympäri kämppää ja laulaa mukana.
Sitten voitte rauhottua tähän:
Auburn - Perfect Two
Ja jos ne maistui hyvältä, voin onnitella. Ehkä meissä on jotain samaa - siitä ei ehkä kannata onnitella =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti