Onni palapelissä

Aaltoileva hymy hiipii huulille
ujo aurinko kurkistaa lehväspuiden takaa
onni on vain pienistä sirpaleista koottu palapeli
Jotain niin suurta
(10.3.)

Teen kaikkea vältellen pääsykoekirjoja. Vältellen vastuuta. Vältellen tulevaisuutta. Elän vaan kirppispöydälle. Uskokaa tai älkää: mun päivän kohokohta on käydä siivoamassa mun pöytä. On niin kivaa huomata kuinka tavaroita katoilee. Iltaisin miettiä paljonko rahaa voisi olla jo tallessa. Päivisin miettiä, mitä vielä sinne veisi. Ja kun se aika päivästä koittaa, että menen katsomaan pöydän, se useimmiten saa minut niin hyvälle tuulelle.

Turhaa tavaraa on poissa. Muutettu rahaksi. HipHipHei.

Vanhoja valokuvia
väritettyinä
Tarina toistuu
sielu vapautuu
(27.3.)

Tänään kuulin kun porukat puhu, että mun pitäis hakea töitä. Niinhän mun pitäiski. Ja haluaisin tehdä töitä. Jos se hakeminen ei olis niin pirun hankalaa. Jos mä vain uskaltaisin..

virhe marginaalissa
toistuvia vääriä sanavalintoja
ja niiden takana totuus
jota kukaan ei kuule
(29.3.)

Ja voisinhan mä lukea niitä kirjojakin. Jos tajuaisin niistä mitään. Jos ymmärtäisin edes vähän mistä tässä maailmassa on kyse. Mutta ei. Kaikki on tehty liian abstraktiksi. Ja toisaalta - aivan liian konkreettiseksi. En ymmärrä miksi minun täytyy runouden sijaan lukea suomen kieltä. Tai kirjallisuutta. Tai journalismia. Kun haluaisin vain kirjoittaa. Oppia. Kehittää inspiraatiota. Tehdä virheitä ja onnistua.

Sen sijaan opiskelen. Kirjallisuutta. Kirjallisuuden pääsykokeisiin. En ymmärrä sanakaan enää.

Sivusta katsot
kuin rietas
yhdestä hetkestä hullu
Toisesta vapaa
kolmas lyönti kestää ikuisuuden
e l ä m ä
(1.4.)

Olen hullu mielikuvista. Sekomassa haaveista. Olen tulevaisuuden mielipuoli.

Anna aamuja, iltoja
päiviä ja öitä
Anna viikkoja, kuukausia
huomisia ja eilisiä
Anna tunteja, sekunteja
minuutteja ja vuosia


Anna aikaa rakastaa
(23.4.)

Olen kirjoittanut paljon. Olen antaunut tekstin valtaan. Olen toivonut mielipiteitä. Ja edelleen olen pöytälaatikkorunoilija. Vaikka kirjoitin kirjan. Haluaisin kirjoittaa toisen. Haluaisin piilottaa sen - ja näyttää kaikille. Verinen sielu keskellä paperia. Ei kovin kaunista katseltavaa.

Katoava
enää heijastus veden pinnassa
enää tumma varjo seinässä
enää kuiskaus sanotusta lauseesta
enää pisara rankkasateesta
Ja niin todellinen
(tänään)

Ja hei. Sain mun hiukset takas :)