Kun mä näen sut - sä olet kauniimpi kuin ennen. Kun mä näen sut, mun huulet kääntyy hymyyn. Ja kun mä puhun sulle, mä en vain pysty keskittymään mihinkään. Ja sun silmät. Sun silmät. Ne ei olis vaan maininta henkilön ulkonäössä, vaan omis kirjasta koko luvun.
Mä en pysty lukemaan kirjaa, jota oon lukemassa, koska mun pitäis lukea pääsykokeisiin. Joten en lue mihinkään. Joten mikä idea tässä on?? Mä en voi olla kysymättä sitä joka ilta kun päivä on mennyt tekemättä mitään. Ja ne vielä sanoo, että virheistä oppii. Mä en olis niin varma.
nurkan takana
Hän
vailla kadonnutta sielua
kamppailee
Ystäväni Varja otti kaikki tämän postauksen kuvat ja siitä laatuero. Jaa......sittenhän se meni tietenkin taas tähän:
...Eikä siitä sen enempää. Mutta kattokaa vielä kuinka pitkät nää jo on! Voi juku ne kasvaakasvaakasvaa KASVAKAAA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti