Hukkumaisillaan onneen
heitän pisaran sateeksi
Meillä ei ollutkaan aikaa
meitä ei ollutkaan
Herätä aamulla uneen, joka muuttuu todeksi. Hymyillä aamusta asti onnellisempana kuin eilen. Lämmin on lämpimämpi. Ja olemme kaukana tutusta. Ja kotona.
Kuka avaa oven
vanhan vanhan puuoven
narahtaa yksi
narahtaa toinen
kun kannamme ovea yössä
Mutta kuka voisikaan päättää, milloin joku onnistuu. Milloin on aika luopua, milloin taistella. Voiko sitä kukaan kertoa. Se on vain tunne, josta täytyy pitää kiinni. Tehdä oikein.
Kerro portilta
ja huuda minulle
miksi sinä et
jaksanut enää yrittää
ymmärtää
Ja sittenkun sattuukin omalle kohdalle, se mistä on aina ollut varma ja osannut arvostella. Helppo on kertoa toisen motiivit tietämättä tarinaa. Ja kohta oletkin itse arvostelun kohde.
Matkalaukku
yhtä levällään
kuin elämä
Ja ketä me muka huijataan?
Ja jos voisikin kääntää aikaa taaksepäin. En muuttaisi mitään. Jokainen tunne, jokainen kokemus, jokainen askel - vie eteenpäin. Ja joskus kun otamme askeleen taakse, opimme siitäkin.
Unohditko kiittää
uusista valheista
vaikeista katseista
Ja siitä
ettei sinulle kerrottu
Ja vaikka tiedät, ettei sinulla ole syytä pelätä, pelkäät silti. Taistelet pelkoa vastaan, uskottelet itsellesi muuta. Ei pelko katoa, jos sen piilottaa. Se kasvaa hallitsemattoman suureksi. Jättäen jäljen.
Älä puhalla, puhalla unta
luo maalle valkea peite
salaisuudet, valheet
naamioiksi muuta
tee meistä palkkasotureita
Ja kun kuvittelet kaiken järjestyvän, tuuli vaihtaa suuntaa. Ja se vaihtaa suuntaa niin monta kertaa, että et kuule enää edes omaa ääntäsi. Pyörteessä saatat hukata oman itsesi.
Päässä yksi ainoa kysymys
ja sata muuta sanaa
jotka on kiellettyjä sanoa
ääneen
Ja loppujen lopuksi, se joka pelkää, menettää eniten. Se joka ei uskalla ottaa askeleita, ei uskalla yrittää, ei uskalla olla oma itsensä - se menettää elämässä kaiken, josta monet unelmoivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti