sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ikuisuuden jälkeen on poutasää

Melkein kuukauden hiljaisuuden jälkeen, mä aion taas palata. Pikkuhiljaa.
Liikkuvasta autosta otettuja kuvia. Leikin turistia. Olin turisti.

 suurennettuna:




Lappia. Mun ihanaa Lappia.




Ja uus tukka. Ehkä se olikin aika jo vaihtaa. Oliko, ehkä.




Osallistun Taitajiin 2013 Viherrakentamiseen ja lähetin mun runoja tällä viikolla Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun. Musta tuntuu, että oon saanu jotain aikaan. Se on hyvä tunne, vaikken tiedä kuinka totuudenmukainen. Käykäähän muuten äänestämässä Suuren Runokilpailun voittajaa. Osallistuin, mutten ole mukana. Suoraan sanottuna petyin pahasti tuomariston valitsemiin runoihin. Itsehän en tosin tiedä, mitä sinne ulkopuolelle jäi.

Kirjeveitsellä
avaat samat vanhat
haavat
Kynsilakanpoistoaineella
puhdistat veren
Keräät katajaa
haavatyynyksi

Etkä tahdo unohtaa


Miksi tahtoisitkaan
ottaa minut syliisi
kun olen pyörinyt
väärissä sängyissä
Miksi tahtoisitkaan
nostaa minut maasta
kun minä itken
omatuntoani


hiljalleen lupauksia
annettu
     toistensa huulille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti