Murtunut
lasittunut
ja vielä hengittää
Ja miksi minulla on kalliita astioita, kun ei ne kuitenkaan pysy ehjinä. Miksi minulla on peili, jos se ei kuitenkaan näytä sitä mitä haluan. Miksi minulla on suu, jos en minä kuitenkaan puhu, vaikka minulla on sanottavaa. Miksi haluan kysyä, kun minä tiedän jo vastaukset.
Sua mietin
tässä lattialla
seurana vain muisti
ja unelmat
Sua toivon
mun aamuuni
seuraksi meille -
kaikille yksinäisille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti