pelkkä tyhjä katse silmissä

kuvittele hetki
ettet saisi päättää omasta elämästäsi
joku toinen ohjailisi sinua
vetelisi naruista
päättäisi suunnan
ja sinä seuraisit tapahtumia
voimatta puhua, voimatta kääntyä tai
määrätä tahtia
sätkynukke
koira vai
rakastunut

kuvittele hetki
että kurkussasi olisi huuto
mutta sinulla
- ei olisi ääntä

tai että sinulla ei olisi enää kykyä
tehdä sitä mitä eniten rakastat
etkä pystyisi parantamaan itseäsi
mielipuoli

mutta entä jos menettäisitkin
kaikki rakkaat
tai edes -
rakkaiden hymyt

olisit vain jäätynyt paikallesi, lakannut itkemästä, lakannut toivomasta, lakannut elämästä.

 

Kuvat lauantai-illan halloween-baareilusta kun ystävä oli kylässä. Tänään uuden kämpän avaimet taskussa, huomenna muutto. Saa nähdä millon kerkeän kirjottaa tai innostunko tekemään uudesta kämpästä jonkun postauksen. Nyt kaikille hyvää H A L L O W E E N I Ä!

tarinoita heräämisestä

Uinuisinko yhä
jos et olisi herättänyt minua
tähän nousevaan aamuun
ja laskevaan aurinkoon?


Tuuli kerro hänelle
kuinka paljon häntä
kaipaan
haluan
Tuuli kuiski hänet
hereille
Lempeästi suutele poskea
herätä hänet aamuun
ilman minua
kuin jokainen aamu
yksinäiselle
(elokuu)


Sinä herätit minut elämään
ja kerroit kuinka kaunis maailma on
nyt vuoksesi kasvan
ja näen paljon enemmän
(elokuu)


tuudita minut
sinun uneesi
jossa joku toinen
oli ennen minua
laula enää kerran

Laulu onnellisuudesta

Tuuli tanssii 
vartalollani
Laulaa korvaani
Olen sinun

 
Minä
olen

onnellinen:)

Minä muutan hienoon uuteen yksiöön. Minulla on maailman ihanimmat ystävät. Minulla on maailman paras perhe. Minä selvitän välejä kavereiden kanssa. Minä kehityn. Minä uskallan koko ajan enemmän. Ajattelen koko ajan positiivisemmin. Minä hymyilen enemmän ja aidommin. Minusta tuntuu hyvältä.

Minä pääsen pois solusta. Pääsen eroon pahoista ajatuksista. En ole yksin, vaikka välillä tunnenkin pientä yksinäisyyttä ja suurta ikävää. Minä nauran enemmän kuin itken. Pienet asiat saa minut hyvälle tuulelle; äitin tekemä mustikkahillo puuron päällä, hymynaama keskustelussa kaverilta, sälekaihtimet ikkunassa, koska ne tuo mieleen uuden asunnon.

Ja kyllähän mulla välillä masentaa. Aina ei jaksa hymyillä, aina ei jaksais nousta ylös. Aina pitää vähän valittaa.

Mutta silti nyt - mä olen onnellinen. Siihen on parikin syytä. Ja se yksi kaikkein tärkein.


Päättele ite, minä en osaa.


Olen kuullut tarinan
joka taipuu tuulen väreissä
joka hiipii aina edellisen nurkan takana
joka laulaa uusia lauluja

Hymyssä jokainen on naamioitu

Oletko sinä
jäätynyt huulilleni nauruksi
Silmiini lumihiutaleiksi
Katseeseeni onneksi

 

 

Ja silloin soi kello
on aika lähteä jättämättä hyvästejä
aika hyvästellä yrittämättä lähteä
on aika toimia toimimatta
olla onneton onnellisena
tyytyä yksinkertaiseen totuuteen
joka on enemmän vale kuin totta
ja silti sama lause osana kaikkea
nukut vaikka olet hereillä
hereillä heräät uneen
tahdot takaisin siihen samaan paikkaan
jossa aika oli aikaa
ja onni jotain onnea suurempaa

Hengitä sadetta

Ulkona on kaunis ilma. Olet viileä hengähdys kasvoillani. Saat minut ajattelemaan kuinka paljon pelkään. Ja kuinka hereillä maailma on. Minun on luotettava.

Johonkin.

Jossakin.

Virtaava vesi pian jäässä, se alkaa lepoon ja taistoon samaan aikaan. Sinä et näe kuinka minä ajattelen. Enkä tahdo sinun. Koska minä tahdon sinun. Jäävän.

Ja joskus.

Ehkä jossain.

Yöllä satoi lunta. Heittelit hiutaleita minun kasvoilleni. Puhalsit uniin untuvia. Olin sylissäsi jälleen aamulla ja maailman hymy hengitti kanssani samaa ilmaa. Jäin paikoilleni.

Vieläkin.

Olet.

Ja minä tahdoin tanssia kanssasi vielä yhden tanssin. Viimeisen. Ja hukkua kyyneliin jotka soimaa minun poskiani. Muistoissa. Ehkä sinä itkit poskilleni sateen.

Vaikkakin.

Ethän sinä itke.

Kotiin

Koulussa mä nauroin kun opettaja sanoi pokkana tajuamatta jälkeenpäinkään, että "Kasvatetaan siemenet taimeniksi", samaan aikaan kun taululla luki "taimiksi".

Mä nauroin myös kun joku kysyin "Mikä on puikulaperuna?". Lisää sain nauraa kun opettajan pettämätön selitys oli "Sellanen tosi hyvä peruna, jota syödään poronkäristyksen kanssa." Selvästi Lappi-ihmisiä tuo meidän opettaja. Itsehän olisin toki vastannut että puikulan mallinen peruna, mutta käyhän se noinkin.

Ruokailun jälkeen mä hymyilin, kun oli enää kolme tuntia koulua.

Koulun jälkeen mä hymyilin jo niin leveästi, että käskin itteäni hillittemään. Pyöräillessäni mäkeä ylös se ei kuitenkaan onnistunu, koska muistin, että pääsen kauhu-mäestä eroon yli viikoksi!

Kämpillä päätin ottaa ensin lepiä ja sitten pakata. Katsoin kaks jaksoa Brison Breakia jonka alotin ihan vasta alusta ja nukahdin. Päätin ottaa päikkärit, mutten saanutkaan unta. Pienen viltin alla oleskelun jälkeen särki päätä. Särkee muuten edelleen.

Tiskasin ja heitin vanhat kukat menemään. Kirosin kun kukaan ei oo vieläkään tiskannut peltiä, jota oli käyttänyt ja joka on aina tiellä. Olin vahingoniloinen, kun keittiön valo räpsii, eikä minun tarvi sitä katsella ja murehtia.

Hymyilin taas kun mietin: enää yksi päivä ja sitten kotiin.

Entä jos näkisitkin, auringon sateen takana?

 

sinä lähdet

ja jätät kyyneleet minun silmiini

sinä lähdet

ja annat mukaani ikävän

sinä lähdet

ja viet mennessäsi palan minua

sinua minä rakastan

auringonnoususta toiseen

Pakkasin illalla laukun

pakkasin kaiken tärkeimmän

olit yöllä ryöminyt ulos

jättäen tilalle lapun

"Ei muistella pahalla."

Sorruin rappukäytävään

enkä halunnut lähteä

Jättäen arvet

ja tuulesta haavan

Jättäen meren kuohun

ja rannoille rakkaat

minä seilaan jonnekin kauas

jättäen kaiken

jonka halusin nähdä

Kuvat on Varjan käsialaa kaikki. Viikonloppu oli ihana hänen luonaan. Varja myös laitto mulle tän uuden tukan! Ruoka oli ihanaa, vanhanaikaista meidän omaa chili con carnea olikin ollut jo ikävä. Uusia ihanuuksiakin löytyi kolmen kirpputorin kierrokselta eli kuvissa näkyvät kengät 8 euroa ja samanhintainen kuvissa näkyvä reppu. Lisäksi tällä hetkellä päällä oleva maailman kivoin vaaleanpunainen poncho huimalla hinnalla 2,50. Niin oli lämmin olo ja kodilta tuntui, että lähtisin vaikka heti uudestaan! Kaikissa runoissa teemana lähteminen, niinkuin kuvissakin, koska se tässä nyt on ollut päällimäisenä mielessä. Lähteminen ja ikävä. Mutta täytyyhän siitä osata vain olla kiitollinen, että on elämässä sellaisia ihmisiä, joita kaipaa, ja joiden luona on kokonainen ja ehjä. Tänään kiitetään ystävistä, perheestä ja rakkaista.