Ulkona on kaunis ilma. Olet viileä hengähdys kasvoillani. Saat minut ajattelemaan kuinka paljon pelkään. Ja kuinka hereillä maailma on. Minun on luotettava.
Johonkin.
Jossakin.
Virtaava vesi pian jäässä, se alkaa lepoon ja taistoon samaan aikaan. Sinä et näe kuinka minä ajattelen. Enkä tahdo sinun. Koska minä tahdon sinun. Jäävän.
Ja joskus.
Ehkä jossain.
Yöllä satoi lunta. Heittelit hiutaleita minun kasvoilleni. Puhalsit uniin untuvia. Olin sylissäsi jälleen aamulla ja maailman hymy hengitti kanssani samaa ilmaa. Jäin paikoilleni.
Vieläkin.
Olet.
Ja minä tahdoin tanssia kanssasi vielä yhden tanssin. Viimeisen. Ja hukkua kyyneliin jotka soimaa minun poskiani. Muistoissa. Ehkä sinä itkit poskilleni sateen.
Vaikkakin.
Ethän sinä itke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti