Entä jos näkisitkin, auringon sateen takana?

 

sinä lähdet

ja jätät kyyneleet minun silmiini

sinä lähdet

ja annat mukaani ikävän

sinä lähdet

ja viet mennessäsi palan minua

sinua minä rakastan

auringonnoususta toiseen

Pakkasin illalla laukun

pakkasin kaiken tärkeimmän

olit yöllä ryöminyt ulos

jättäen tilalle lapun

"Ei muistella pahalla."

Sorruin rappukäytävään

enkä halunnut lähteä

Jättäen arvet

ja tuulesta haavan

Jättäen meren kuohun

ja rannoille rakkaat

minä seilaan jonnekin kauas

jättäen kaiken

jonka halusin nähdä

Kuvat on Varjan käsialaa kaikki. Viikonloppu oli ihana hänen luonaan. Varja myös laitto mulle tän uuden tukan! Ruoka oli ihanaa, vanhanaikaista meidän omaa chili con carnea olikin ollut jo ikävä. Uusia ihanuuksiakin löytyi kolmen kirpputorin kierrokselta eli kuvissa näkyvät kengät 8 euroa ja samanhintainen kuvissa näkyvä reppu. Lisäksi tällä hetkellä päällä oleva maailman kivoin vaaleanpunainen poncho huimalla hinnalla 2,50. Niin oli lämmin olo ja kodilta tuntui, että lähtisin vaikka heti uudestaan! Kaikissa runoissa teemana lähteminen, niinkuin kuvissakin, koska se tässä nyt on ollut päällimäisenä mielessä. Lähteminen ja ikävä. Mutta täytyyhän siitä osata vain olla kiitollinen, että on elämässä sellaisia ihmisiä, joita kaipaa, ja joiden luona on kokonainen ja ehjä. Tänään kiitetään ystävistä, perheestä ja rakkaista.