Koulussa mä nauroin kun opettaja sanoi pokkana tajuamatta jälkeenpäinkään, että "Kasvatetaan siemenet taimeniksi", samaan aikaan kun taululla luki "taimiksi".
Mä nauroin myös kun joku kysyin "Mikä on puikulaperuna?". Lisää sain nauraa kun opettajan pettämätön selitys oli "Sellanen tosi hyvä peruna, jota syödään poronkäristyksen kanssa." Selvästi Lappi-ihmisiä tuo meidän opettaja. Itsehän olisin toki vastannut että puikulan mallinen peruna, mutta käyhän se noinkin.
Ruokailun jälkeen mä hymyilin, kun oli enää kolme tuntia koulua.
Koulun jälkeen mä hymyilin jo niin leveästi, että käskin itteäni hillittemään. Pyöräillessäni mäkeä ylös se ei kuitenkaan onnistunu, koska muistin, että pääsen kauhu-mäestä eroon yli viikoksi!
Kämpillä päätin ottaa ensin lepiä ja sitten pakata. Katsoin kaks jaksoa Brison Breakia jonka alotin ihan vasta alusta ja nukahdin. Päätin ottaa päikkärit, mutten saanutkaan unta. Pienen viltin alla oleskelun jälkeen särki päätä. Särkee muuten edelleen.
Tiskasin ja heitin vanhat kukat menemään. Kirosin kun kukaan ei oo vieläkään tiskannut peltiä, jota oli käyttänyt ja joka on aina tiellä. Olin vahingoniloinen, kun keittiön valo räpsii, eikä minun tarvi sitä katsella ja murehtia.
Hymyilin taas kun mietin: enää yksi päivä ja sitten kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti