Yksisarvisen metsästysaika

(4.5.11)

Sinä toivot yhtä ja toista. Rakennat pilvilinnoja ja vaaleanpunaisia siltoja. Maalaat taivaanrantaa ottamatta vastuuta, kierrellen ja kaarrellen totuutta. Uskotellen olevasi parempi.  Ja oikeassa. Uskotellen olevasi vahvempi. Ja rohkea. Uskotellen olevasi enemmän. Kaikki. Ja niinhän sinä luulet – vai toivot?

Sinä kaivat omaa kuoppaasi ahkerana, vahingossa. Sinä kamppailet hyvyyttä vastaan, huomaamatta. Sinä liitelet pilvissä unohtaen mitä olit tekemässä vain koska et jaksa. Ja niin sinä kaivat omaa kuoppaasi. Lapioit multaa varpaillesi. Kompastut siihen ja kaadut. Likaat kaikki vaatteesi, ennen kaikkea itsesi ja luonteesi. Likaat persoonallisuutesi ja sinut. Ja kohta olet vain multaa.

Olet toisten tallomaa. Kulkeudut kengissä uusiin maisemiin. Alat arvostaa elämääsi – vanhaa elämääsi. Aina sitä mitä ei voi saada. Aina sitä mitä ennen oli. Aina jotain suurta – tai vähemmän. Aina jotain muuta. Ja niin sinä revit itsesi osiin. Revit kuin hullu ja yrität vakuutella olevasi terve. Mutta et sinä ole, eikä kukaan. Ja kukaan ei sinua siitä syytä. Olet vain variseva helisevä soliseva – asia. (28.5.12)

Eletään vaikka pahinta pelätään

Elämää, kun ei ole mitään pelättävää.

Heli Kajo - Jos mä kuolen nuorena

Mulla särki päätä. Kun mä yritin lukea viestiä, mä en tajunnut mistä se kertoi. Kirjaimet meni sekaisin. Tavalliset sanat, jotka olen aina tiennyt. Nyt en tiennyt. En osannut arvata. Miten lausutaan joku kirjain? Ja sanat taipuivat puuroksi. Mulla itketti. Vasemmalta puolelta jomotti päätä.

Otin kaks särkylääkettä ja käperryin sohvalle tyyny pään alla. Meinasin katsoa telkkaria, mutta ei sieltä mitään tullut. Yritin saada unta. Mulla pelotti. Entä jos mä en osais enää lukea? En osais enää kirjoittaa? Mä en tiedä mitä tekisin. En tiedä minne menisin pakoon. Miten saisin itseni kasaan. Kelle jakaisin suurimmat sailaisuudet ja sisällä vellovan ahdistuksen? Kelle kertoisin suurimmat onnen aiheeni ja mielikuvituksen rajattoman riemun?

Hetken mä pelkäsin niin paljon. Mä pyörin. Mikään asento ei tuntunut hyvältä. Päätä särki. Sisimpään koski. Joku teki kuperkeikkaa mun sisällä ja sai pahanolon aikaan. -

Lopulta mä nukahdin. Heräsin viestiin ja onnistuin lukemaan sen unen pöpperöisenäkin. Vielä särki päätä, joten mä jatkoin nukkumista. Tälläkertaa kiitollisena ja helpottuneena. Turvassa. Kotona. Onnellisena.

Ehkä siihen on syy, miksi et hymyile

Kuka on eksynyt

väärään vuoteeseen

Vuoteeseen ilman lakanoita

tai omatuntoa

Kuka on pedannut

syntisen sängyn

Sängyn ilman tyynyä

tai häpeää 

10.7.12 

Matka Ouluun alkoi. Taakse jäi lämmin ja aurinkoinen koti. Edessä häämötti Pariisin Kevät,

Neljä Ruusua

ja Apulanta

 Mieli oli iloinen ja kevyt. Tiesi, että kohta pääsee tapaamaan sukulaisia. Siskoa. Veljeä. Serkkuja. Setiä, tätejä, mummoa ja serkun tyttöä.

 Hämeenlinnassa tapasin muotitietoisen nelivuotiaan, joka osasi heti sanoa että hiukseni ovat turkoosit. Eivätkä siniset. Niinkuin hänen siskonsa väitti.

Välillä mietin, kuinka pian pitää muuttaa. Lähteä turvallisuudesta suureen maailmaan Kuopioon. Olla yksin ja yksinäinen. Olla erossa ja ikävässä. Pitää uskaltaa ja olla rohkea. Ja silloin iski jo ennakkoon koti-ikävä.

 Sitten katsoin kauniita maisemia. Mieleni täyttyi taas mahdollisuuksista. Halusta ja kaipuusta jotain uutta kohtaan. Onnistumisen riemusta. Lentoon lähdöstä. Alusta aloittamisesta.

 Ja keltaistakin keltaisempi rypsipelto hohti pimenevässä Etelän yössä. Jokainen kukka toisen rinnalla seisoen. Korkeana ja kauniina yksilönä. Yhdessä luomassa kokonaisuutta ja loistoa. "Tuolla minä haluan olla".

 Esitin toiveeni ja palasin kotiin. Onnea on olla vielä kotona. Onnea on lähteä. Onnea on olla elossa. Pidä minua sylissä maailma.

Kun kyyneleet alkaa

Joskus ei vaan voi päästää irti. Sitä hymyilee ja koittaa nauraa. Ja samalla itkettää.

Joskus ei vaan voi antaa olla. Sitä istuu ja miettii ja koittaa saada päätöksen. Vaan ei.

Joskus ei vaan jaksa mitään. Sitä tuntee tyhjää ja tyhjää ja tyhjää ja tyhjää. Eikä mitään.

Joskus ei vaan osaa kertoa miltä tuntuu. Sitä valehtelee ja oikuttelee. Ei tiedä itsekään.

Joskus ei vaan voi kuin nauraa. Kuinka tyhmä ja saamaton onkaan. Ja niin hukassa.

Kun ei tiedä enää mitä, ketä, milloin, miksi ja millä tavalla. Kun ei tiedä olinko se minä vai sinä vai joku ohikulkija. Kun olemme kaikki samassa veneessä, omilla airoilla, haromassa väärään suuntaan. Matkalla kohti eri päämäärää tai ei päämäärää ollenkaan. Emme osaa ohjata, emme tulla toimeen, emme vain osaa. Joku ehkä hengähtää, toinen päättää nopeuttaa vauhtia. Ristiriita hipoo taivaita. Riitaan sotkeentuu viattomia. Teräaseet vilahtavat ja leikkaavat taivasta.

Olinko se minä, joka aloitti?
Olinko se minä, joka lopetti?

Kumpi voitti, ketä kaatui, kuka kuoli, mikä maksaa.

Koittakaa jaksaa, pelastusvene on tulossa. Koittakaa kestää, rantaan on matkaa. Aavalla merellä. Ja sen yli!

Joskus vaikka luulemme olevamme yksin, olemmekin vain yksinäisiä.

Joskus kun luulemme, että meitä rakastetaan, me ollaankin syvissä vesissä.

Joskus kun ajatukset kohtaavat todellisuuden, me suljemme silmämme.

Joskus kun rikomme jotakin, syytämme rikkimennyttä kestämättömyydestä.

Joskus kun katsomme peiliin, näemmekin vihamiehemme.

I'm different, I'm different

Wooooou joka paikka jumissa. Päähän koskee. Mustelmia. Kynnet katkeillu ja lohkeillu. Että sen verran huippua!

Hui.

Mutta nyt, annetaan kuvien puhua!

T O R S T A I

Tyyli:

Maisemat:

P E R J A N T A I

Tyyli:

Maisemat:

L A U A N T A I

Tyyli:

Tunnelmat:

Ja loppuun vielä LidoLidon Different koska mm. tätä me oltiin kattomassa. Ikinä ennen en ollu kuullu ja silti lauleskelin innoissani mukana:D

http://www.youtube.com/watch?v=4uAksspYalU

Minuutteja mammonaa

Väri päässä. 7 minuuttia aikaa kirjoittaa. Kohta starttaa Norjaan. Voi juku.


Kun sinä saavuit
olin vain joku
astumassa harhaan
eksymässä
Kun sinä saavuit
olin kuin kukka
niityllä, mutta
erotuin


Sinulle


4 minuuttia.


Olla joskus
Olla enemmän
Olla joku
Olla vielä
Olla tuolloin
Olla jossain
Olla koska
Olla jotakin


Vaikka



3 minuuttia.



Lehdet
puissa nauravat tähdet
silmät jotka tuntevat
kuinka jossakin,
tuuli laulaa
Ja aurinko
taivaalla huojuvat oksat
valoa tuova hymy
tänään, eilen, huomenna

huulillani


- 1minuuttia.


Nauttikaa, nauttikaa ja nauttikaa! Tämä hetki ei enää toistu ja eiliseen ei päästä. Eläkää täysillä tänään ja huomenna. Eläkää. Herätkää. Toivokaa. Unelmoikaa.

Nukkumassa talviunta kesällä

Olo on ollut voimaton. Hutera. Horjuva. Epäilevä. Turha. Mitäänsanomaton. Tyhjä.

En ole kirjoittanut. Ei ole huvittanut. Ei ole ollut mitään sanottavaa, koska on ollut aivan liikaa.

Ylioppilasjuhlat meni. Pääsykokeet meni. Työt meni. Kesäkuu meni. Ja olen ollut kuin junassa, josta ei pääse pois. Unessa monta viikkoa. Ja haluan herätä!

Pääsin kuopioon opiskelemaan. Puutarhataloutta. En tiedä alasta mitään. En tiedä Kuopiosta mitään. Tai ketään. Ja tavallaan juuri siksi se kiehtoo minua. Juuri siksi haluan sinne. Aloittamaan puhtaalta pöydältä. Aloittamaan alusta. Elämään. Pääsemään jaloilleni.

Koska nyt olen huomannut, kuinka huono minun on välillä olla kotona. Kuinka perhe ihan huomaamattaan, tarkoittamatta pahaa, lyttää minua. Pusertaa mehut pois. Ei anna unelmoida. Sysää väärään suuntaan. Painostaa. Kertoo mihin minusta on ja mihin ei.

En vain yksinkertaisesti enää jaksa. Minun on päästävä pois. Päästävä edes hetkeksi hengähtämään. Opittava tulemaan toimeen. Opittava uskaltamaan hoitamaan asioita. Opittava tutustumaan ihmisiin.

Niimpä minä hommasin kämpän. Syksyllä muutan kahden tuntemattoman tytön kanssa soluun. Maksoin jo vakuusmaksun. Suunnittelin miten sisustan oman 14 neliömetrin asunnon; mitä pitää ostaa ja mitä otan mukaan. Arvioin paljon menee kuussa rahaa ja kuinka kauan tulen toimeen.

Sain myös kaksi ideaa tulevaisuuteen:

1) kiinnostun tosissani puutarha-alasta
- opiskelen tämän jälkeen floristiksi
- käyn yrittäkurssin
- perustan oman yrityksen
- yrityksen hienoutena kirjoitan myös runoja synttäri- yms. kortteihin

2) ei inspaa ammattiin asti
- opiskelen kuitenkin kaks vuotisen alan loppuun
- keksin jotain muuta mitä opiskelen
- menen kukkakauppaan ilta/viikonloppu/kesätöihin

Ja kyllä tiedän ettei elämä mene kuin elokuvissa ja pitkäntähtäimen suunnitelmat yleensä myös menee mönkään, mutta tälläisiä ideoita on hauska tuottaa.

Eli Kuopio here I come!

p.s. Osallistuin kirjoituskilpailuun ja aion osallistua toiseenkin. Ensimmäistä kertaa! Tuntuu hyvältä vain jo se, että osallistuin :)

Tässä pari yo-kuvaa ku uhkas mennä synkäksi.
 Kaikki kuvat © Varja