Kuka on eksynyt
väärään vuoteeseen
Vuoteeseen ilman lakanoita
tai omatuntoa
Kuka on pedannut
syntisen sängyn
Sängyn ilman tyynyä
tai häpeää
10.7.12
Matka Ouluun alkoi. Taakse jäi lämmin ja aurinkoinen koti. Edessä häämötti Pariisin Kevät,
 |
| Neljä Ruusua |
 |
| ja Apulanta |
Mieli oli iloinen ja kevyt. Tiesi, että kohta pääsee tapaamaan sukulaisia. Siskoa. Veljeä. Serkkuja. Setiä, tätejä, mummoa ja serkun tyttöä.
Hämeenlinnassa tapasin muotitietoisen nelivuotiaan, joka osasi heti sanoa että hiukseni ovat turkoosit. Eivätkä siniset. Niinkuin hänen siskonsa väitti.
Välillä mietin, kuinka pian pitää muuttaa. Lähteä turvallisuudesta suureen maailmaan Kuopioon. Olla yksin ja yksinäinen. Olla erossa ja ikävässä. Pitää uskaltaa ja olla rohkea. Ja silloin iski jo ennakkoon koti-ikävä.
Sitten katsoin kauniita maisemia. Mieleni täyttyi taas mahdollisuuksista. Halusta ja kaipuusta jotain uutta kohtaan. Onnistumisen riemusta. Lentoon lähdöstä. Alusta aloittamisesta.
Ja keltaistakin keltaisempi rypsipelto hohti pimenevässä Etelän yössä. Jokainen kukka toisen rinnalla seisoen. Korkeana ja kauniina yksilönä. Yhdessä luomassa kokonaisuutta ja loistoa. "Tuolla minä haluan olla".
Esitin toiveeni ja palasin kotiin. Onnea on olla vielä kotona. Onnea on lähteä. Onnea on olla elossa. Pidä minua sylissä maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti