Yksisarvisen metsästysaika

(4.5.11)

Sinä toivot yhtä ja toista. Rakennat pilvilinnoja ja vaaleanpunaisia siltoja. Maalaat taivaanrantaa ottamatta vastuuta, kierrellen ja kaarrellen totuutta. Uskotellen olevasi parempi.  Ja oikeassa. Uskotellen olevasi vahvempi. Ja rohkea. Uskotellen olevasi enemmän. Kaikki. Ja niinhän sinä luulet – vai toivot?

Sinä kaivat omaa kuoppaasi ahkerana, vahingossa. Sinä kamppailet hyvyyttä vastaan, huomaamatta. Sinä liitelet pilvissä unohtaen mitä olit tekemässä vain koska et jaksa. Ja niin sinä kaivat omaa kuoppaasi. Lapioit multaa varpaillesi. Kompastut siihen ja kaadut. Likaat kaikki vaatteesi, ennen kaikkea itsesi ja luonteesi. Likaat persoonallisuutesi ja sinut. Ja kohta olet vain multaa.

Olet toisten tallomaa. Kulkeudut kengissä uusiin maisemiin. Alat arvostaa elämääsi – vanhaa elämääsi. Aina sitä mitä ei voi saada. Aina sitä mitä ennen oli. Aina jotain suurta – tai vähemmän. Aina jotain muuta. Ja niin sinä revit itsesi osiin. Revit kuin hullu ja yrität vakuutella olevasi terve. Mutta et sinä ole, eikä kukaan. Ja kukaan ei sinua siitä syytä. Olet vain variseva helisevä soliseva – asia. (28.5.12)