Aina välillä, ei voi kuin teeskennellä olevansa joku toinen. Pienen hetken verran, maalata silmät mustiksi ja rakentaa maailmansa mielikuville. Leikkiä, että kaikki on hyvin. Teeskennellä olevansa vahva ja rohkea. Naamioitua hymyyn ja hyytävään katseeseen. Aseistettuna niiltä, jotka eivät välittäisi muutenkaan.
Päätin kuitenkin yrittää olla iloinen ja viihtyä. Koko pitkän viikonlopun.
Haluaisin kirjoittaa enemmän mutta sanat jäätyvät huulille. Haluaisin ymmärtää omia tunteitani ja tätä maailmaa edes vähän paremmin. Haluaisin oppia pois ennakkoluuloista ja vihamielisyydestä. Haluaisin löytää elämälle jonkun tarkoituksen. Haluaisin tuntea kuuluvani taas jonnekin. Haluaisin olla onnellinen. Niinkuin olin; ihan hetki sitten.
Ja kuulen ihmisten nauravan, kuulen heidän juttelevan, kuulen heidän olevan iloisia ja yhdessä. Enkä tahdo tätä enää.
Yritys jäi yritykseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti