keskiviikko 31. lokakuuta 2012

pelkkä tyhjä katse silmissä

kuvittele hetki
ettet saisi päättää omasta elämästäsi
joku toinen ohjailisi sinua
vetelisi naruista
päättäisi suunnan
ja sinä seuraisit tapahtumia
voimatta puhua, voimatta kääntyä tai
määrätä tahtia
sätkynukke
koira vai
rakastunut


kuvittele hetki
että kurkussasi olisi huuto
mutta sinulla
- ei olisi ääntä


tai että sinulla ei olisi enää kykyä
tehdä sitä mitä eniten rakastat
etkä pystyisi parantamaan itseäsi
mielipuoli


mutta entä jos menettäisitkin
kaikki rakkaat
tai edes -
rakkaiden hymyt



olisit vain jäätynyt paikallesi, lakannut itkemästä, lakannut toivomasta, lakannut elämästä.



Kuvat lauantai-illan halloween-baareilusta kun ystävä oli kylässä. Tänään uuden kämpän avaimet taskussa, huomenna muutto. Saa nähdä millon kerkeän kirjottaa tai innostunko tekemään uudesta kämpästä jonkun postauksen. Nyt kaikille hyvää H A L L O W E E N I Ä!

maanantai 29. lokakuuta 2012

tarinoita heräämisestä

Uinuisinko yhä
jos et olisi herättänyt minua
tähän nousevaan aamuun
ja laskevaan aurinkoon?


Tuuli kerro hänelle
kuinka paljon häntä
kaipaan
haluan
Tuuli kuiski hänet
hereille
Lempeästi suutele poskea
herätä hänet aamuun
ilman minua
kuin jokainen aamu
yksinäiselle
(elokuu)


Sinä herätit minut elämään
ja kerroit kuinka kaunis maailma on
nyt vuoksesi kasvan
ja näen paljon enemmän
(elokuu)


tuudita minut
sinun uneesi
jossa joku toinen
oli ennen minua
laula enää kerran

torstai 25. lokakuuta 2012

Laulu onnellisuudesta

Tuuli tanssii 
vartalollani
Laulaa korvaani
Olen sinun

 
Minä
olen

onnellinen:)

Minä muutan hienoon uuteen yksiöön. Minulla on maailman ihanimmat ystävät. Minulla on maailman paras perhe. Minä selvitän välejä kavereiden kanssa. Minä kehityn. Minä uskallan koko ajan enemmän. Ajattelen koko ajan positiivisemmin. Minä hymyilen enemmän ja aidommin. Minusta tuntuu hyvältä.

Minä pääsen pois solusta. Pääsen eroon pahoista ajatuksista. En ole yksin, vaikka välillä tunnenkin pientä yksinäisyyttä ja suurta ikävää. Minä nauran enemmän kuin itken. Pienet asiat saa minut hyvälle tuulelle; äitin tekemä mustikkahillo puuron päällä, hymynaama keskustelussa kaverilta, sälekaihtimet ikkunassa, koska ne tuo mieleen uuden asunnon.

Ja kyllähän mulla välillä masentaa. Aina ei jaksa hymyillä, aina ei jaksais nousta ylös. Aina pitää vähän valittaa.

Mutta silti nyt - mä olen onnellinen. Siihen on parikin syytä. Ja se yksi kaikkein tärkein.


Päättele ite, minä en osaa.


Olen kuullut tarinan
joka taipuu tuulen väreissä
joka hiipii aina edellisen nurkan takana
joka laulaa uusia lauluja

perjantai 19. lokakuuta 2012

Hymyssä jokainen on naamioitu

Oletko sinä
jäätynyt huulilleni nauruksi
Silmiini lumihiutaleiksi
Katseeseeni onneksi




 
Ja silloin soi kello
on aika lähteä jättämättä hyvästejä
aika hyvästellä yrittämättä lähteä
on aika toimia toimimatta
olla onneton onnellisena
tyytyä yksinkertaiseen totuuteen
joka on enemmän vale kuin totta
ja silti sama lause osana kaikkea
nukut vaikka olet hereillä
hereillä heräät uneen
tahdot takaisin siihen samaan paikkaan
jossa aika oli aikaa
ja onni jotain onnea suurempaa

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Hengitä sadetta


Ulkona on kaunis ilma. Olet viileä hengähdys kasvoillani. Saat minut ajattelemaan kuinka paljon pelkään. Ja kuinka hereillä maailma on. Minun on luotettava.

Johonkin.

Jossakin.

Virtaava vesi pian jäässä, se alkaa lepoon ja taistoon samaan aikaan. Sinä et näe kuinka minä ajattelen. Enkä tahdo sinun. Koska minä tahdon sinun. Jäävän.

Ja joskus.

Ehkä jossain.


Yöllä satoi lunta. Heittelit hiutaleita minun kasvoilleni. Puhalsit uniin untuvia. Olin sylissäsi jälleen aamulla ja maailman hymy hengitti kanssani samaa ilmaa. Jäin paikoilleni.

Vieläkin.

Olet.

Ja minä tahdoin tanssia kanssasi vielä yhden tanssin. Viimeisen. Ja hukkua kyyneliin jotka soimaa minun poskiani. Muistoissa. Ehkä sinä itkit poskilleni sateen.

Vaikkakin.

Ethän sinä itke.


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kotiin

Koulussa mä nauroin kun opettaja sanoi pokkana tajuamatta jälkeenpäinkään, että "Kasvatetaan siemenet taimeniksi", samaan aikaan kun taululla luki "taimiksi".

Mä nauroin myös kun joku kysyin "Mikä on puikulaperuna?". Lisää sain nauraa kun opettajan pettämätön selitys oli "Sellanen tosi hyvä peruna, jota syödään poronkäristyksen kanssa." Selvästi Lappi-ihmisiä tuo meidän opettaja. Itsehän olisin toki vastannut että puikulan mallinen peruna, mutta käyhän se noinkin.

Ruokailun jälkeen mä hymyilin, kun oli enää kolme tuntia koulua.

Koulun jälkeen mä hymyilin jo niin leveästi, että käskin itteäni hillittemään. Pyöräillessäni mäkeä ylös se ei kuitenkaan onnistunu, koska muistin, että pääsen kauhu-mäestä eroon yli viikoksi!

Kämpillä päätin ottaa ensin lepiä ja sitten pakata. Katsoin kaks jaksoa Brison Breakia jonka alotin ihan vasta alusta ja nukahdin. Päätin ottaa päikkärit, mutten saanutkaan unta. Pienen viltin alla oleskelun jälkeen särki päätä. Särkee muuten edelleen.

Tiskasin ja heitin vanhat kukat menemään. Kirosin kun kukaan ei oo vieläkään tiskannut peltiä, jota oli käyttänyt ja joka on aina tiellä. Olin vahingoniloinen, kun keittiön valo räpsii, eikä minun tarvi sitä katsella ja murehtia.

Hymyilin taas kun mietin: enää yksi päivä ja sitten kotiin.


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Entä jos näkisitkin, auringon sateen takana?




sinä lähdet
ja jätät kyyneleet minun silmiini
sinä lähdet
ja annat mukaani ikävän
sinä lähdet
ja viet mennessäsi palan minua
sinua minä rakastan
auringonnoususta toiseen


Pakkasin illalla laukun
pakkasin kaiken tärkeimmän
olit yöllä ryöminyt ulos
jättäen tilalle lapun
"Ei muistella pahalla."
Sorruin rappukäytävään
enkä halunnut lähteä


Jättäen arvet
ja tuulesta haavan
Jättäen meren kuohun
ja rannoille rakkaat
minä seilaan jonnekin kauas
jättäen kaiken
jonka halusin nähdä


Kuvat on Varjan käsialaa kaikki. Viikonloppu oli ihana hänen luonaan. Varja myös laitto mulle tän uuden tukan! Ruoka oli ihanaa, vanhanaikaista meidän omaa chili con carnea olikin ollut jo ikävä. Uusia ihanuuksiakin löytyi kolmen kirpputorin kierrokselta eli kuvissa näkyvät kengät 8 euroa ja samanhintainen kuvissa näkyvä reppu. Lisäksi tällä hetkellä päällä oleva maailman kivoin vaaleanpunainen poncho huimalla hinnalla 2,50. Niin oli lämmin olo ja kodilta tuntui, että lähtisin vaikka heti uudestaan! Kaikissa runoissa teemana lähteminen, niinkuin kuvissakin, koska se tässä nyt on ollut päällimäisenä mielessä. Lähteminen ja ikävä. Mutta täytyyhän siitä osata vain olla kiitollinen, että on elämässä sellaisia ihmisiä, joita kaipaa, ja joiden luona on kokonainen ja ehjä. Tänään kiitetään ystävistä, perheestä ja rakkaista.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ajatus siitä, että jonkun täytyy muuttua

Mulla särkee päätä ja on paha olo mutta mä kirjotan nyt silti. A) alotin tän jo lauantaina B) en oo kirjottanu pitkään aikaan C) mulla ei oo mitään käsitystä siitä mitä tekisin seuraavaksi.

Perjantaina kaveri vei mut hohtokeilaamaan. Oli siistiä! En oo ikinä ennen keilannu ja olin ihan huono, mutta ei mua haitannu. Se oli hauskaa ja siellä oli musiikkia. Vieressä oleva työntekijä yritti vittuilla mulle siitä ku en käyttäny hullusti voimaa siihen. Oli jännä huomata, ettei siihen tarvi voimaa, vaan ainoastaan osua oikeaan kohtaan.

Keilaamisessa tuli jano, joten lähdettiin lonkerolle. Ja sitten! Kello oli alta yhdeksän, porukkaa ei ollu paljon yhtään (huomaa kello), ovessa ei lukenu mitään ja kun paperit katottiin ilmotettiin ettei tänne oo asiaa. Ennenku olin ees tilannu. Baari oli sitten k-20 ja olisihan se hirmu kamalaa ollut että yksi 19-v ois tullu sinne juomaan yhden juoman ALTA KELLO YHDEKSÄN.

Mutta joo, vaihdoimme toiseen baariin, jossa ei edes kysytty papereita, juomaan lonkeromme. Siinä istuskellessamme alettiin puhua, että olis vähän nälkä ja kaveri kerto, että tietää yhen paikan missä on sairaan hyvää jäätelöä ja hyvät ruuat. Niinhän ne olikin hyvät hampparit ja vaikka oli aivan täynnä, jäätelö maistu tosi hyvältä! Sen jälkeen ei kyllä enää maistunut lonkero hyvältä :p

Täydellä mahalla lähdin sitten pyöräilemään takasin kämpille pimenevässä illassa. Poljin lujaa ja täytyy myöntää, että välillä vähän pelotti. Neulamäen mäki meinas tappaa mut 100-0 mutta sitten mä voitinkin sen! Jano oli jäätävä ja uni maistui heti.

Lauantaina menin tälle samalle kaverille alotteleen. Sillä oli vasta synttärit ja äskettäin muutti uuteen kämppään. En oo vielä käynyt siellä, joten tein hälle vieressä näkyvän tuparilahjan. Pieni ja koruton mutta siitä tuli ihan hauska. Kaikki löytyi kämpiltä. Ja siinä on ideaakin.

Sisällä on leipomiani kaneli-vaniljapikkuleipiä. Pitäähän hätävara olla. Koristeena on mun tekemästä kimpusta tuota vihreää, minkä nimeä en nyt millään muista. Opiskellaan siis
molemmat puutarhureiksi, joten ajattelin sen olevan kiva lisä. Tekstinä toimii "Home is the place where one is whole" mikä oli mun mielestä kaunis. Ja totta.

Oli hauska väsertää tuo. Tuli itselle niin hyvä mieli. Oli jotain pikkujuttua mihin keskittyä. Ja kaveri tykkäs pikkuleivistä.

Alotteluiden jälkeen suunnattiin tietenkin baariin. Ensimmäistä kertaa Kuopiossa uskaltauduin lähteä, koska olihan mulla hyvää seuraa. Fiilistelin halpoja juomia (oon tottunut että drinkki maksaa 6,5 ja shotti 5,0 ja kun sain shotin ja drinkin hintaan 5,5 niin olin riemuissani!). Kaveri ei meinannut ensin yhtään innostua ja tanssia, mutta sainpa lopulta ylipuhuttua. Tai humala sai. Tarjosin tälle tietenkin myös myöhästyneen synttäridrinkin.

Oli kiva ilta ja hyvä humala ja koska oli hyvä humala, en tientenkään malttanut mieltäni kun puhelimeen vastattiin "Kuopion taksilla on ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa linjalla" vaan lähdin kävelemään erään herrasmiehen kanssa, joka oli menossa vähän samalle suunnalle, mutta ei oikeastaan yhtään kuitenkaan. Vasta hetken päästä huomasin, että tihuuttaa vettä, matkaakin oli n. 4 km.

Kotona katsoin kelloa, katsoinko oikein kun se näytti puoli kuutta tai kuutta, en ole enää varma. Uni tuli heti. Aamulla heräsin pari kertaa mutta jatkoin unia. Puoli neljältä päätin ryhdistäytyä. Päätin myös, ettei tarvi ihan heti lähteä uudestaan. Vähän tuntui flussaakin melkein olevan. En lukenut tämän päivän tenttiin.

Sitten oli loppupäivä ikävä ja tämä päivä ikävää. Tänään piirsin alla olevan kuvan. Olkoon siinä jokaiselle ajatusta hetkeksi. Työn nimen lisäsin siihen gimpillä. En jaksa lukea tätä enää läpi, anteeksi kirjoitus- ja ajatusvirheistä. Lähden potemaan päänsärkyä. Naamakuvat lauantailta, kauppaan lähdössä alottelujuomia hakemaan ja valmiina lähtöön. Toisin sanoen meikittä ja meikissä.

Päänsärky->