kuin meri, joka hengittää
ei täällä ole tilaa kahdelle
Miten sä et huomaa
mä haluan huutaa
Miten sä et huomaa
että muhun sattuu
enkä mä halua itkeä
Miten sä et huomaa
sä, joka olet kaikista lähimpänä
että sä vuodatat mun ymärille
meren
mun omista rikkaista kyyneleistä
Kuka on antanut sulle luvan
lyödä vasaralla nauloja
mun seinämiin
Kuka on antanut sulle luvan
kurkottaa korkeammalle
ja lähemmäs
Kuka on antanut sulle luvan
ottaa miehen rooli
mun kodissani
Kuka on antanut sulle luvan
päätösvaltaan
mun sisälläni
Kuka on avannut sulle oven
toivottanut tervetulleeksi
laskenut sun takin naulakkoon
ja käskenyt olemaan kuin kotona
Vai tulitko sä sittenkin
varkain
kutsumatta
kuokkijana
oman tahdon nojassa
ja oven karmiin nojaten
flirtaten ja vieden sydämen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti