Sinä päivänä satoi räntää
ja sinä itsesi uneen joit
Syvä uni johdatti sinut laivaan
ja laiva merelle kävi hii-o-hoi!
Ei näkyvissä horisonttia,
vaan elämä, ja ah, purjeet -
puhalsi tuulta, ja auringon paisteessa
sinä rukoilet uutta tilaisuutta
Jäärailossa
sinä hymyilet
ja naurat suu täynnä perhosia
Onnellinen ihminen
on laps' joka näkee maailman
ilman murheen huntua
Naura vain, naura vain
laula laulu kateuden
Tanssi vain, tanssi vain
pillin mukaan toisien
Koskettaa voisit niin monia
lyömättä ja vihaamatta
Vaan vapautta riistämällä -
luulet saavasi itselle onnen
Kuinka monta valhetta
on ripustettu sun pyykkinarulle
Kuinka monta turhaa viha-sanaa
on lausuttu sun seinän tapeteille
Ja kuinka monta anteeksiantoa
olisit voinut antaa ja pyytää
Vaan edelleen he rikkovat toisiaan
Älä unohda kaivata
älä unohda ikävää
älä unohda rakastaa
Vaan eihän minun pitäisi
sinua muistuttaa
(17.3.13)
suullinen sitä ikävää,
mikä sisällä kuohuu,
yksin sängyssä.
sylillinen sitä intohimoa,
minkä joutuu tukahduttamaan,
ilman sinua.
kourallinen rakkautta
kourallinen onnea
kourallinen elämää
Ole minun luonani
tänä iltana
tässä ajassa
ilman kelloa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti