torstai 28. maaliskuuta 2013

Tahtoa ja toivoa

Sinä valuit minun sormeani pitkin
kosteana
värjäten maailman eri sanoilla
värjäten minut kokonaan
naulasit minut aurinkoon
nautintoon


Ivalossa. Ivalon auringon alla. Hymyilyttää.

Mun uudet hiukset hymyilyttää mua. Harmi että kuvat jäi Kuopioon. Ihmiset hymyilyttää mua. Niitä en jättäny Kuopioon. Tahtoa lujasti jotakin. Olla luona lähemmin.

Mietin seuraavia päiviä. Laitoin tänään jalkaan suuret kengät ja talvitakin ja kaulahuivin ja lapaset ja otin keittiön sakset taskuun. Ja kävin hakemassa aurinkolasit.

Minä poljin itseni kelkkareittiä pitkin pellolle. Hanki upotti vieressä, vaan ei minua. Aurinko lämmitti kasvoja ja koko kehoa. Tarkkailin teitä, kenet teistä nappaan mukaani. Kävelin ees ja taas.

Hanki kantoi vähän. Sinä kaunis minun lapaseeni jäit kiinni. Et kyllä tahtonut irrottautua kodista, mutta minä vien sinut lämpimään.

Tahtojen taistelu. Tahto voitti. Pääsiäisen paju sormissani kipusin takaisin kotiin. Hymy sai minut tuntemaan suurta iloa. Ja miksei toisinpäinkin. Ei ollut enää syytä olla negatiivinen.

Sanoja. On hankala pukea. Ajatuksiksi. Ei ne näyttäydy samassa muodossa. Onni, kuulostaako onni onnelta? Tahdon sinua halata.

Ja pääsiäinen, ole mun luona. Toivon juhlaa viettäkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti