lauantai 8. syyskuuta 2012

saamaton ja olematon

"Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their "tagger" and post it on their blog. Then, choose 11 new people to tag and link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you." 

Kiitos Varja tästä haasteesta, jonka sain ehkä tänä vuonna - keväällä - ja olen ollut niin saamaton ihminen - kuten aina olen - että tämän tekeminen on vain venynyt ja venynyt.


1. Nyt voit olla mitä ikinä haluat lopun elämääsi. Voit vaihtaa sukupuolta, aatteita, kansallisuutta ja halutessasi vaikka kokonaan eläinlajia. Millainen olet ja miksi?
 Tavallaan juuri nyt, kaipaisin elämää jonain eläimenä. Ensimmäisenä mieleen tulee gebardi, koska haluaisin pakoon. Olla nopea, voimakas ja kokonaan luonnon armoilla. Tavallaan pitäisin siitä. Kuitenkin, kyllä mä haluan olla tätä roskakuntaa - ihminen. Mulla on liikaa ajatuksia ja kirjottaminen pitää mut mukana tässä maailmassa. Ja vaikka musta olis ihana osata englantia kunnolla ja täten vois reissailla kaikkialla helpommin, kyllä mä silti haluan olla suomalainen. Ja totuus on, että mulla on hyvä elämä, ihana lapsuus, turvallinen nuoruus ja koko elämä edessä. On liian hankala ajatella, että muuttaisi jotain yhtä asiaa. Jo se muuttaisi niin paljon. Joten kyllä minä haluan olla ihan minä lopun elämääni.

2. Kerro täydellisin tarina, jonka olet kuullut tai keksi oma täydellinen kertomuksesi.
 Täydellisin tarina...Onko sellaista? Tarina, joka jättää ilmaan kysymyksiä sopivasti - ei liikaa. Tarina jonka loppu on yllättävä ja kun tarinan kuulee uudestaan siitä löytää aina vain loppua tukevia ratkaisuja jo alusta ja keskeltä. Ei tule mieleen mitään jonka nimetä.
 
3. Millaisia ystäväsi ovat?
 Jokainen on aivan erilainen, joten hankala vastata tähän kysymykseen yksimielisesti. Kaikissa yhteistä on, että ovat luotettavia ja heille uskaltaa puhua mieltä painavista asioista. He kaikki auttavat omalla tavallaan, yhteisenä piirteenä se, että ovat aitoja. Eri ystävän kanssa jutellaan eri tavalla tai eri asioista. Jokaisen kanssa on jotain yhteistä ja jotain eriä. Mun ystävät on maailman parhaita ja mulle tosi tärkeitä.

4. Mitä et haluaisi omistaa koskaan? Miksi?
 Tarantellaa tai jotain hämähäkkiä. Hyi. Pelkään. 
 
5. Kerro jotain hauskaa tänään tapahtunutta.
 Tänään ei oo tapahtunu vielä mitään, mikä ois naurattanu. Ehkä kerron eiliseltä; mun piti kantaa mehupurkki, täys murokulho, kaks vitamiinipilleriä ja tyhjä muki keittiöstä huoneeseen. Jotta saisin ne paremmin niin laitoin vitamiinitabletit mukiin ja sain kaikki kannettua hyvin. Aloin innoissani mussuttaa muroja kuonoon ja sitten tuli jano, joten kaadoin mehua lasiin ja join siitä ihan mielissäni. Aloin kattoon telkkaria ja hetken päästä miettiä, joko otin ne vitamiinit. Muistini nimittäin on vähän huono. Outo fiilis iski päälle ja sitten kurkkasin mukiin, jossa oli sameaa nestettä. Sitten vähän nauratti.

6. Mitkä marjat on parhaita?
 Mustikat ovat kyllä aivan ihania. Samoin hillat. Noista kahdesta tykkään eniten.
 
7. Millaista musiikkia et koskaan kuuntelisi ja miksi?
 En osaa tähän kyllä sanoa mitään. Mielialasta riippuen voi kuunnella ihan paskaakin musiikkia. Yleensäkin taustamusiikkina menee melkein mikä vain. En osaa vastata.
 
8. Mitä pidät meduusoista?
 Eipäs minulla ole mielipidettä tähän. Ne on kai aika ikäviä ku polttelee, mutta voi olla tosi kauniin näköisiä. En halua tuomita, kun ei ole kokemusta.
 
9. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
 Halusin purkaa itseäni johonkin. Saada solmun auki. Ekan blogin - joka kuoli jo - aloin kirjottaa, koska salaa halusin että mun runoja luettais. Olihan se runoblogi. Nykyään kuitenkin kirjotan ihan itseni takia. Se tuo teitynlaista mielenrauhaa ja auttaa vapauttamaan ajatuksia.
 
10.Mitä ostit viimeksi?
 Suklaamuroja, maitoa, karkkia ja banaaneja. Viikonloppuhyvää raskaan kouluviikon jälkeen (;
 
11. Luettele viisi asiaa jotka vituttaa.
 Se, etten saa mitään tehtyä, enkä pysy päätöksissäni.
Se, etten liiku ikinä enkä harrasta mitään.
Se, että asun solussa ja kämppikset on sotkusia.
Se, että asun täällä kaukana kaikista ihanista ihmisistä.
Se, että oisin voinu jatkaa tätä listaa pidemmälleki.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Vankila ilman mieltä


Mä olen mun oman mieleni vankilassa. Riittämättömyyden tunne hiipii mieleeni. Joku saa minut ajattelemaan etten kelpaa. Etten osaa, etten uskalla, etten ole tarpeeksi hyvä. Toinen saa minut tuntemaan itseni kauniimmaksi kuin ikinä ennen. Oikeasti, kauniiksi.

Ja hiljaiset kuiskaukset muuttuvat huudoksi korvieni välissä. Mielikuvista tulee suurempi totuus kuin todellisuudesta. Ja minä luulen tietäväni, että minun kuuluisi osata ja haluta ja tehdä tiettyjä asioita tietyllä tavalla tiettyyn aikaan. Ja se hetki kun tajuan, ettei tarvitse, että se koko kuva on ollut harhaa, saa pelon, vihan, ahdistuksen ja toivon rintaan.

Enkä minä hetkessä muutu tästä paremmaksi. En viisaammaksi. En kokeneemmaksi. Minä olen minä juuriani myöten ja niin kauan kuin olen, hyvä. Sillä en minä halua muuttua. En sen uhalla, että muuttuisin jotenkin radikaalisti. Joten vähitellen, jos sitenkään.


Ei minun tarvitse mitään mitä en halua. Eikä minun tarvitse vaikka haluaisinkin.

Ja silti se pieni kunnianhimo rinnassa, se pieni liian suuri vastuuntunto ja järki.

Ja mulla vain on niin ikävä kaikkia.



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Totuus kuin sata valetta

Mä olen alkanut kirjottaa useammin, mikä on hyvä. Syy siihen tosin on se, että on kovin tylsää. Mutta toisaalta kun miettii, kun on tylsää, pienemmät jututkin tuntuvat isommilta. Ja yksi lause, yksi hymy, yksi pieni asia voi pelastaa koko loppupäivän. Jos vain keskittyy oikeisiin asioihin. Muistelee hetkiä, jotka tuntuivat hyvältä. Tekee jotain, mistä on jo kauan tykännyt.

Ja niin mä lakkasin kynnet.

Ojenna kätesi.


Älä pelkää.


Tämä on aitoa.


Huomaat sen.


Kun otat minua kädestä.


Pidä minusta kiinni.


Aurinko.


Ja niin mä mietin, onko parempi elää hetki haaveessa, jos se tekee onnelliseksi, vai myöntää totuus itselleen, eikä enää koskaan palata siihen paikkaan mielessä, missä oli niin hyvä olla?

lauantai 1. syyskuuta 2012

Amabilis regalis


Aina välillä, ei voi kuin teeskennellä olevansa joku toinen. Pienen hetken verran, maalata silmät mustiksi ja rakentaa maailmansa mielikuville. Leikkiä, että kaikki on hyvin. Teeskennellä olevansa vahva ja rohkea. Naamioitua hymyyn ja hyytävään katseeseen. Aseistettuna niiltä, jotka eivät välittäisi muutenkaan.



Päätin kuitenkin yrittää olla iloinen ja viihtyä. Koko pitkän viikonlopun.




Haluaisin kirjoittaa enemmän mutta sanat jäätyvät huulille. Haluaisin ymmärtää omia tunteitani ja tätä maailmaa edes vähän paremmin. Haluaisin oppia pois ennakkoluuloista ja vihamielisyydestä. Haluaisin löytää elämälle jonkun tarkoituksen. Haluaisin tuntea kuuluvani taas jonnekin. Haluaisin olla onnellinen. Niinkuin olin; ihan hetki sitten.

Ja kuulen ihmisten nauravan, kuulen heidän juttelevan, kuulen heidän olevan iloisia ja yhdessä. Enkä tahdo tätä enää.

Yritys jäi yritykseksi.

tiistai 28. elokuuta 2012

Yrityksiä ja epäonnistumisia

Takas Kuopiossa. Takas yksinäisyydessä. Sisällä selittämätön tunne. Hiljaisuutta ja liikaa melua. Ristiriita sen välillä mitä tarvii ja mitä saa. Ristiriita kauneudesta ja rumuudesta.


Hukkumaisillaan onneen
heitän pisaran sateeksi
Meillä ei ollutkaan aikaa
meitä ei ollutkaan

Herätä aamulla uneen, joka muuttuu todeksi. Hymyillä aamusta asti onnellisempana kuin eilen. Lämmin on lämpimämpi. Ja olemme kaukana tutusta. Ja kotona.


Kuka avaa oven
vanhan vanhan puuoven
narahtaa yksi
narahtaa toinen
kun kannamme ovea yössä

Mutta kuka voisikaan päättää, milloin joku onnistuu. Milloin on aika luopua, milloin taistella. Voiko sitä kukaan kertoa. Se on vain tunne, josta täytyy pitää kiinni. Tehdä oikein.


Kerro portilta
ja huuda minulle
miksi sinä et
jaksanut enää yrittää
ymmärtää

Ja sittenkun sattuukin omalle kohdalle, se mistä on aina ollut varma ja osannut arvostella. Helppo on kertoa toisen motiivit tietämättä tarinaa. Ja kohta oletkin itse arvostelun kohde.


Matkalaukku
yhtä levällään
kuin elämä
Ja ketä me muka huijataan?

Ja jos voisikin kääntää aikaa taaksepäin. En muuttaisi mitään. Jokainen tunne, jokainen kokemus, jokainen askel - vie eteenpäin. Ja joskus kun otamme askeleen taakse, opimme siitäkin.


Unohditko kiittää
uusista valheista
vaikeista katseista
Ja siitä
ettei sinulle kerrottu

Ja vaikka tiedät, ettei sinulla ole syytä pelätä, pelkäät silti. Taistelet pelkoa vastaan, uskottelet itsellesi muuta. Ei pelko katoa, jos sen piilottaa. Se kasvaa hallitsemattoman suureksi. Jättäen jäljen.


Älä puhalla, puhalla unta
luo maalle valkea peite
salaisuudet, valheet
naamioiksi muuta
tee meistä palkkasotureita

Ja kun kuvittelet kaiken järjestyvän, tuuli vaihtaa suuntaa. Ja se vaihtaa suuntaa niin monta kertaa, että et kuule enää edes omaa ääntäsi. Pyörteessä saatat hukata oman itsesi.


Päässä yksi ainoa kysymys
ja sata muuta sanaa
jotka on kiellettyjä sanoa
ääneen

Ja loppujen lopuksi, se joka pelkää, menettää eniten. Se joka ei uskalla ottaa askeleita, ei uskalla yrittää, ei uskalla olla oma itsensä - se menettää elämässä kaiken, josta monet unelmoivat.

perjantai 24. elokuuta 2012

Lämmin

Tummat männyt loivat varjon tielle. Pari poroa hidasti matkaa. Taivas lupaili toteutuvia unelmia ja haavoittuvaa hetkeä. Oli pimeää ja bussi hyrisi hiljaa. Lämmin aalto tuuditti minut jälleen uneen. Silmien raottaminen toi tähdet esiin. Taivas toi parhaan puolensa esiin.

Tunsin olevani kotona.

Hyppäsin ulos bussista kylmään aamuun. Katulamput eivät palaneet mutta osasin tien paremmin kuin hyvin. Lämpö täytti minut sisältäpäin. Hymy ylsi korviin saakka, kun tanssahtelin tien halki. Painava laukku keveni askel askeleelta kotiinpäin. Pihassa paloi valo, se toivotti tervetuloa. Auton kohdalta melkein juoksin kotiin - en pelosta, niinkuin monesti aiemmin - vaan kaipuusta.

Raskas ovi avautui. Painava kassi tippui lattialle. Vastassa oli lämmin halaus.

Tutut lattiat. Tutut tapetit. Tuttuja tavaroita ympärillä. Jokainen kaapinkulma kirkkaana mielessä. Pimeässäkin tunnistettava reitti huoneesta huoneeseen. Kuumaakin kuumempi paras suihku. Lämmin peitto ja puhtaat lakanat. Hyvä tyyny. Mielessä ystävät, unelmat ja haaveet.

Kotona. Turvassa. Onni. Rakkaus.

maanantai 20. elokuuta 2012

ei se tyhmä oo kuka puhuu vaan se kuka uskoo

Jos palasin taakse
palaisin luoksesi
Jos kulkisin eteen
matkaisin syliisi
Jos laulaisin laulun
se olisi puro

Jos tanssisin tanssin

tanssisin valssin


Kun sinä et kuule
laulan laulun
ja pelkään
- Jos kuulisit


Olla olemassa jotakin elämää varten
tyhjätasku, rikkonaiset askeleet
epävarmuus siitä pääseekö perille
Ja kenen kanssa


Omistaisitko minulle
hymyn
noilta suloisilta huulilta


Minä olen eksynyt väärille
monesti kulkenut harhaan
nyt matkalla kotiin
Jos minut huolit


Harmaan kirjava päivä
kunnes maalaat sateenkaaren kasvoillesi
ja
Minulle



Mulla on nyt vähän tämmönen tyhmä olo. Teki mieli muokata kuvia tyhmästi. Teki mieli kirjottaa tyhmiä runoja. En tiedä mikä näistä kuvaa mun ajatuksia jos mikään. En tiedä onko mitään mietitty. Mietitty hmm. Parannan tapani ja yritän tehä kunnon runoja. Ja saada kunnon kuvia. Ja kirjottaa kunnon tekstejä. Hyvää yötä kanssaihmiset!