Mä olen alkanut kirjottaa useammin, mikä on hyvä. Syy siihen tosin on se, että on kovin tylsää. Mutta toisaalta kun miettii, kun on tylsää, pienemmät jututkin tuntuvat isommilta. Ja yksi lause, yksi hymy, yksi pieni asia voi pelastaa koko loppupäivän. Jos vain keskittyy oikeisiin asioihin. Muistelee hetkiä, jotka tuntuivat hyvältä. Tekee jotain, mistä on jo kauan tykännyt.
Ja niin mä lakkasin kynnet.
Ojenna kätesi.
Älä pelkää.
Tämä on aitoa.
Huomaat sen.
Kun otat minua kädestä.
Pidä minusta kiinni.
Aurinko.
Ja niin mä mietin, onko parempi elää hetki haaveessa, jos se tekee onnelliseksi, vai myöntää totuus itselleen, eikä enää koskaan palata siihen paikkaan mielessä, missä oli niin hyvä olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti