sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Entä jos näkisitkin, auringon sateen takana?




sinä lähdet
ja jätät kyyneleet minun silmiini
sinä lähdet
ja annat mukaani ikävän
sinä lähdet
ja viet mennessäsi palan minua
sinua minä rakastan
auringonnoususta toiseen


Pakkasin illalla laukun
pakkasin kaiken tärkeimmän
olit yöllä ryöminyt ulos
jättäen tilalle lapun
"Ei muistella pahalla."
Sorruin rappukäytävään
enkä halunnut lähteä


Jättäen arvet
ja tuulesta haavan
Jättäen meren kuohun
ja rannoille rakkaat
minä seilaan jonnekin kauas
jättäen kaiken
jonka halusin nähdä


Kuvat on Varjan käsialaa kaikki. Viikonloppu oli ihana hänen luonaan. Varja myös laitto mulle tän uuden tukan! Ruoka oli ihanaa, vanhanaikaista meidän omaa chili con carnea olikin ollut jo ikävä. Uusia ihanuuksiakin löytyi kolmen kirpputorin kierrokselta eli kuvissa näkyvät kengät 8 euroa ja samanhintainen kuvissa näkyvä reppu. Lisäksi tällä hetkellä päällä oleva maailman kivoin vaaleanpunainen poncho huimalla hinnalla 2,50. Niin oli lämmin olo ja kodilta tuntui, että lähtisin vaikka heti uudestaan! Kaikissa runoissa teemana lähteminen, niinkuin kuvissakin, koska se tässä nyt on ollut päällimäisenä mielessä. Lähteminen ja ikävä. Mutta täytyyhän siitä osata vain olla kiitollinen, että on elämässä sellaisia ihmisiä, joita kaipaa, ja joiden luona on kokonainen ja ehjä. Tänään kiitetään ystävistä, perheestä ja rakkaista.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ajatus siitä, että jonkun täytyy muuttua

Mulla särkee päätä ja on paha olo mutta mä kirjotan nyt silti. A) alotin tän jo lauantaina B) en oo kirjottanu pitkään aikaan C) mulla ei oo mitään käsitystä siitä mitä tekisin seuraavaksi.

Perjantaina kaveri vei mut hohtokeilaamaan. Oli siistiä! En oo ikinä ennen keilannu ja olin ihan huono, mutta ei mua haitannu. Se oli hauskaa ja siellä oli musiikkia. Vieressä oleva työntekijä yritti vittuilla mulle siitä ku en käyttäny hullusti voimaa siihen. Oli jännä huomata, ettei siihen tarvi voimaa, vaan ainoastaan osua oikeaan kohtaan.

Keilaamisessa tuli jano, joten lähdettiin lonkerolle. Ja sitten! Kello oli alta yhdeksän, porukkaa ei ollu paljon yhtään (huomaa kello), ovessa ei lukenu mitään ja kun paperit katottiin ilmotettiin ettei tänne oo asiaa. Ennenku olin ees tilannu. Baari oli sitten k-20 ja olisihan se hirmu kamalaa ollut että yksi 19-v ois tullu sinne juomaan yhden juoman ALTA KELLO YHDEKSÄN.

Mutta joo, vaihdoimme toiseen baariin, jossa ei edes kysytty papereita, juomaan lonkeromme. Siinä istuskellessamme alettiin puhua, että olis vähän nälkä ja kaveri kerto, että tietää yhen paikan missä on sairaan hyvää jäätelöä ja hyvät ruuat. Niinhän ne olikin hyvät hampparit ja vaikka oli aivan täynnä, jäätelö maistu tosi hyvältä! Sen jälkeen ei kyllä enää maistunut lonkero hyvältä :p

Täydellä mahalla lähdin sitten pyöräilemään takasin kämpille pimenevässä illassa. Poljin lujaa ja täytyy myöntää, että välillä vähän pelotti. Neulamäen mäki meinas tappaa mut 100-0 mutta sitten mä voitinkin sen! Jano oli jäätävä ja uni maistui heti.

Lauantaina menin tälle samalle kaverille alotteleen. Sillä oli vasta synttärit ja äskettäin muutti uuteen kämppään. En oo vielä käynyt siellä, joten tein hälle vieressä näkyvän tuparilahjan. Pieni ja koruton mutta siitä tuli ihan hauska. Kaikki löytyi kämpiltä. Ja siinä on ideaakin.

Sisällä on leipomiani kaneli-vaniljapikkuleipiä. Pitäähän hätävara olla. Koristeena on mun tekemästä kimpusta tuota vihreää, minkä nimeä en nyt millään muista. Opiskellaan siis
molemmat puutarhureiksi, joten ajattelin sen olevan kiva lisä. Tekstinä toimii "Home is the place where one is whole" mikä oli mun mielestä kaunis. Ja totta.

Oli hauska väsertää tuo. Tuli itselle niin hyvä mieli. Oli jotain pikkujuttua mihin keskittyä. Ja kaveri tykkäs pikkuleivistä.

Alotteluiden jälkeen suunnattiin tietenkin baariin. Ensimmäistä kertaa Kuopiossa uskaltauduin lähteä, koska olihan mulla hyvää seuraa. Fiilistelin halpoja juomia (oon tottunut että drinkki maksaa 6,5 ja shotti 5,0 ja kun sain shotin ja drinkin hintaan 5,5 niin olin riemuissani!). Kaveri ei meinannut ensin yhtään innostua ja tanssia, mutta sainpa lopulta ylipuhuttua. Tai humala sai. Tarjosin tälle tietenkin myös myöhästyneen synttäridrinkin.

Oli kiva ilta ja hyvä humala ja koska oli hyvä humala, en tientenkään malttanut mieltäni kun puhelimeen vastattiin "Kuopion taksilla on ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa linjalla" vaan lähdin kävelemään erään herrasmiehen kanssa, joka oli menossa vähän samalle suunnalle, mutta ei oikeastaan yhtään kuitenkaan. Vasta hetken päästä huomasin, että tihuuttaa vettä, matkaakin oli n. 4 km.

Kotona katsoin kelloa, katsoinko oikein kun se näytti puoli kuutta tai kuutta, en ole enää varma. Uni tuli heti. Aamulla heräsin pari kertaa mutta jatkoin unia. Puoli neljältä päätin ryhdistäytyä. Päätin myös, ettei tarvi ihan heti lähteä uudestaan. Vähän tuntui flussaakin melkein olevan. En lukenut tämän päivän tenttiin.

Sitten oli loppupäivä ikävä ja tämä päivä ikävää. Tänään piirsin alla olevan kuvan. Olkoon siinä jokaiselle ajatusta hetkeksi. Työn nimen lisäsin siihen gimpillä. En jaksa lukea tätä enää läpi, anteeksi kirjoitus- ja ajatusvirheistä. Lähden potemaan päänsärkyä. Naamakuvat lauantailta, kauppaan lähdössä alottelujuomia hakemaan ja valmiina lähtöön. Toisin sanoen meikittä ja meikissä.

Päänsärky->


tiistai 25. syyskuuta 2012

Viekas kuin kettu, metsän kuningas on karhu

Untuvapeite minun pääni päällä
vedä se korville, vedä se varpaille
peittele minut tuttuun ääneesi
lue iltasatu, lue toinen
Peittele minut untuvilla
Hyvästi sano, ja jatka matkaa
Peittele minut mustaan multaan


Oletko jo löytänyt
tien joka vie sinua
Muttei perille


Puussa on juuret
jotta se jaksaisi seisoa
ja kurottaa kohti taivasta

Älä katkaise sen latvaa
- ei se halua levitä


Haluan olla
vain piilossa kuusen alla
kurottaa alas latvasta
tipahtaa
Enkä näyttäytyä kellekään
tälläisenä
epätäydellisyytenä


Pelkäätkö sinä
jääväsi kiinni
vai lähteväsi
liian aikaisin?

Kaipaatko sinä
tönäisyn tuuleen
vai aiotko jatkaa
putoamista?


Kuka jättää nimen
elämänkertaan
kenen elämä repäistään irti
heitetään roskakoriin
ja tehdään kaikkemme

Vain unohtaaksemme


Ota aikakone käyttöösi
valitse paikka ja aika ja seura
matkusta minne ikinä haluatkin
Mieti hetki
- haluatko vielä palata entiseen?


Minä lepään nyt
alla sängyn
jottei sänky olisi niin yksin
Ja sinä
sängyn päällä
jotta et tuntisi minua
Mutta minä raavin sängynpohjaa
ja aamulla et ole enää luonani


Kuvat vuodelta 2007

maanantai 24. syyskuuta 2012

Olla viesti

Päälläni on sateenvarjo
jotta voisin nähdä
vähemmän
Päälläni on sateenvarjo
jotta en tuntisi
niin paljon
Päälläni on sateenvarjo
harhakuvana
ja katumuksena


Mä olen samaan aikaan niin onnellinen ja niin surullinen. Mä olen samaan aikaan niin kiitollinen ja niin tyytymätön. Mä itken ja hymyilen samaan aikaan.

M  u  n     s  i  s  ä  l  l  ä     k  u  o  h  u  u  .

Voi jos voisit lakata hetkeksi meri. Olen väsynyt, ojenna minulle pelastusköysi. Olen turta ja täynnä elämää. Haluan tehdä jotain ja en pysty. Kuuluuko kaiken olla niin vaikeaa? Kuuluuko kaiken olla niin hankalaa? Kuuluuko?

Jos saisin vastauksia kysymyksiin. Miksi mä olen niin surullinen. Onko tää vaan joku vaihe. Miksi mä itken. Kuka mä oon. Miksi nykyään on niin hankala sanoa kellekään heipat. Vaikka tiedän, että me nähdään taas uudestaan ja uudestaan.

Mä haluan tähän jonkun muutoksen. Mä tarvin tähän jonkun muutoksen.

Mutta muutoksistahan tää johtuu.

Enkä mä enää tiedä mitä sanoa. Tai mitä uskallan toivoa. Onneksi mä silti uskon, lähimmäisiin.


Itke mun puolesta
lasipallossa
Itke mun puolesta
toisella puolen

tiistai 18. syyskuuta 2012

Rakkaustarina


Heti kun mä näin sut, mä ihastuin. Mä katsoin sun solakkaa ja pitkää vartaloa ihaillen. Sä näytit niin vahvalta ja rohkealta. Täysin omantiensäkulkijalta. Sussa oli jotain sellaista, joka lumos mut täysin. Mä pyörin paikallani ja mietin mitä tekisin sun kanssa. Lähdin jo poiskin sun luota, mutta silti sun luokse oli niin helppo palata. Mä kuvittelin miltä sä näyttäisit mun kotona. Sillon mä en enää pystyny luopuun susta. Mä kaappasin sut mun syliin siltä seisomalta.


Jo kotimatkalla mä sain susta pitkäaikaisen toverin. Nyt mä ihailen sua mun huoneen lattialla. Mä vain toivon, että sä pysyisit mun luona virkeenä pitkään. Mä toivon etten tukehduta sua.





 Mun ikioma Zamioculcas zamiifolia, palmuvehka.

maanantai 17. syyskuuta 2012

siellä täällä ja tänään

Rautatieasemalla
katse kohtaa tutut silmät
juokset toisen kaulaan
- ja olet kotona

Se hyvä tunne sisällä, kun tunnet lämmön vaikka onkin vähän koleaa. Sellainen hetki, joka saa sinut hetkeksi miettimään, milloin viimeksi olet ollut niin onnellinen. Ajatus siitä, että kellon pitäisi liikkua ainakin puolet hitaampaa ja mieluusti vielä hitaampaa.

Toiveita ja odotuksia edessä. Muistoja ja hymyjä takana.

Olin viikonloppuna Porvoossa siskon luona ja ihanan ystäväni kanssa Helsingissä seikkailemassa ja Nickelbackin keikalla. Torstaina sisko tulee jo tänne ja ens viikonlopuksi on varattu mökki Kuopiosta jonkun matkan päähän. Koko perhe on koolla perjantaista sunnuntaihin, enkä malta odottaa.

Lokakuussa saatan lähteä Raaheen kattoon ystävää. Sonata Arctica tulee Kuopioon ja julkaistaan kirjoituskilpailun voittajat. Ja ennenkaikkea syysloma ja Lappikin odottaa jo ens kuussa. Ehkä ystävä tai parikin osuu tänne, ainakin lippua voi pitää korkealla.

Marraskuussa joulu jo lähenee. Ostellaan joululahjoja. Kai täälläkin on jo talvi. Lähdetään ehkä Helsinkiin viikonlopuksi. Runoistani pitäis tulla kirjallista palautetta (voi juku!) ja se tuntuu hyvältä.

Joulukuu ja pitkästä aikaa koko perhe jouluna koolla. Tarvitseeko edes mainita; mökki, lunta, paljon paljon ruokaa, kynttilöitä, tunnelmaa, joulusauna.............En jatkakaan listaa, koska aloin liikaa haaveilemaan. Kuitenki, siellä se edessä häämöttää.

Vuoden alusta alan jo haaveilla, että saisin ehkä omaa yksiötä joskus lähiaikoina ja ainaki Suuri Runokilpailu käydään. Sitä odotan kyllä kans niin kovin.

Mutta hui. Meninpä pitkälle. Ehkä joskus on hyvä miettiä kauas. Hyviä juttuja. Ja ehkä joskus on hyvä muistella kauas taakse. Hymyjä, naurua ja helppoa elämää. Kunhan ei jää kumpaakaan kiinni, niin ne vahvistaa meitä ihmisinä. Jokaisella on oma tarina menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa.

Menneisyyttä Porvoosta lauantailta muokkaamattomana minttukaakaolla.