katse kohtaa tutut silmät
juokset toisen kaulaan
- ja olet kotona
Se hyvä tunne sisällä, kun tunnet lämmön vaikka onkin vähän koleaa. Sellainen hetki, joka saa sinut hetkeksi miettimään, milloin viimeksi olet ollut niin onnellinen. Ajatus siitä, että kellon pitäisi liikkua ainakin puolet hitaampaa ja mieluusti vielä hitaampaa.
Toiveita ja odotuksia edessä. Muistoja ja hymyjä takana.
Olin viikonloppuna Porvoossa siskon luona ja ihanan ystäväni kanssa Helsingissä seikkailemassa ja Nickelbackin keikalla. Torstaina sisko tulee jo tänne ja ens viikonlopuksi on varattu mökki Kuopiosta jonkun matkan päähän. Koko perhe on koolla perjantaista sunnuntaihin, enkä malta odottaa.
Lokakuussa saatan lähteä Raaheen kattoon ystävää. Sonata Arctica tulee Kuopioon ja julkaistaan kirjoituskilpailun voittajat. Ja ennenkaikkea syysloma ja Lappikin odottaa jo ens kuussa. Ehkä ystävä tai parikin osuu tänne, ainakin lippua voi pitää korkealla.
Marraskuussa joulu jo lähenee. Ostellaan joululahjoja. Kai täälläkin on jo talvi. Lähdetään ehkä Helsinkiin viikonlopuksi. Runoistani pitäis tulla kirjallista palautetta (voi juku!) ja se tuntuu hyvältä.
Joulukuu ja pitkästä aikaa koko perhe jouluna koolla. Tarvitseeko edes mainita; mökki, lunta, paljon paljon ruokaa, kynttilöitä, tunnelmaa, joulusauna.............En jatkakaan listaa, koska aloin liikaa haaveilemaan. Kuitenki, siellä se edessä häämöttää.
Vuoden alusta alan jo haaveilla, että saisin ehkä omaa yksiötä joskus lähiaikoina ja ainaki Suuri Runokilpailu käydään. Sitä odotan kyllä kans niin kovin.
Mutta hui. Meninpä pitkälle. Ehkä joskus on hyvä miettiä kauas. Hyviä juttuja. Ja ehkä joskus on hyvä muistella kauas taakse. Hymyjä, naurua ja helppoa elämää. Kunhan ei jää kumpaakaan kiinni, niin ne vahvistaa meitä ihmisinä. Jokaisella on oma tarina menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa.
Menneisyyttä Porvoosta lauantailta muokkaamattomana minttukaakaolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti