materialismionnea ja muita turhanpäiväisyyksiä

Kotona jälleen. Hyvä tunne olla kotona. Pakkasta on tänään kahdenviiden tienoilla. Nyt voisin esitellä muutamaa kirpparilöytöä näin lämpimäisen sisäpäivän kunniaksi sekä myös siitä syystä, että tänään oli vielä jaksamista ja valoisaa koulusta tultuani.

Farkut: CityPörssi 4€

Paita: CityPörssi 4€

Farkkulegginsit: Pelastusarmeija 4€

Löysä neule: CityPörssi 2€

Farkut: CityPörssi 4€

Paita: Pelastusarmeija 2,25€
Koru: Pelastusarmeija 5€

Kotelohame: spr Kontti 4€

Toppi: spr Kontti 2€

Neulejakku: Pelastusarmeija 2,95€

Farkut: CityPörssi 5€

Talvitakki: CityPörssi 5€

Voi kuulkaas kun olinkin riemuissani kun töpötin melkein viikko sitten pussi täynnä tavaraa kotiin. Oon jo jonku aikaa ettiny farkkuja aikalailla tuloksetta ja sitten löysin kolmet kerralla ja vieläpä halvalla kirpparilta! Myös villakangastakkia olen jo pidemmän aikaa halajannut muttakun niillä tuppaa aina olemaan liikaa hintaa kirpparillakin. Mun vaatekomero kaipaakin kyllä jo rajua siivousta kun se pursuaa vaatteita, joita en käytä, joita en halua ees kattoa, jotka on liian pieniä ja niitäkin, jotka on yksinkertaisesti jo liian kauan kuluttanut hyllyä. Uudistusta se huokaa! Kaipaa, janoaa!

Ostin minä kaks uutta kynsilakkaakin ja heti piti päästä kokeilemaan. Huomatkaa mun lyhyet kynnet, jotka on nyt kaikki lyhyitä. En tykkää. Tällä hetkellä nuo kynsilakat kerkes jo saada uutta ilmettä, menettää timantit ja nyt ne on menettämässä värinkin. Ootan inspiraatiota uusiin. Tällä kertaa ei sitten niin mitään syvällistä:)

perhosia ja mutruhuulia

Minä hätäinen. Laitoin sähköpostia NVL:n arvostelupalveluun ja uudet runot mukaan, mutta vastaukseksi sain, että kritiikki on kuulemma matkalla. Matkalla sinne väärään osoitteeseen, mutta matkalla jonnekin kumminkin. Jos ei mitään tapahdu muutamaan päivään niin laittavat sitten kopion kritiikistä tulemaan. Jännittävää. Kutkuttavaa.

Ja minä heikkohermoinen, herkkä ja arka kaveri kävin tänään luovuttamassa verta. Ensimmäistä kertaa ikinä, mutta toivottavasti en viimistä. Nyt on hyvä olo, hyvä olla välillä avuksi.

Ja vaikka on hyvä olo, silti on jotenkin turta. Jotenkin vähän sekavan matala fiilis. Niinkun ei saa oikein otetta elämästä. Jotain puuttuu, jotain ei ole tarpeeksi, jotakin pientä tai suurta, onko se edes tärkeää. On. Kyllä se on tärkeää. Onko se inspiraation puute. Onko se ihmisten kaipuu. Onko se itsensätoteuttamisen tarve, joka ei toteudu. Onko se vain vaihe. Onko se vain päivä.

Lupasitko sinä itsellesi sellaista

jota et pysty enää pitämään

et nyt kun tuuli on vaihtanut suuntaa

ja kutittaa sinua korvan takaa

suutelee sinun hiuksiasi

kääntää kasvosi kohti mennyttä

ja sinä näet sen kaiken, mitä kaipaat

kaiken, minkä haluat

kenet haluat ja millaisena

ketä sinä sen jälkeen kaipaat?

Et minua.

Huomenna suuntaan Ouluun. Torstaina on semejen harkat. Tuleekohan siellä katastrofeja. Pelottaa. Tai jännittää. Tai sitten en osaa vielä edes ajatella miltä tuntuu tai että olen menossa tai että ylipäänsä on mitään kisoja tai että olen osallistumassa. Ja en minä tiedä. Outo tunne koko jutusta. En oikeastaan ees tiiä kenen takia oon siinä kisassa. Tuskin itteni.

tunnen sinut yhtä hyvin kuin auringon

josta tiedän, että se nousee

ja laskee

se loistaa, se paistaa, se lämmittää

se sulattaa

ja kaamoksen aikaan pysyy piilossa

ja se rakastaa lapin kesää

kun se haluaa nähdä joka hetken

eikä se yölläkään laske unille

- ja sen minä tiedän auringosta

ja sinut jonka tunnen,

tiedänkö senkään vertaa

Kyllä nämä minun runot taas kertoo enemmän kuin uskaltaisin edes sanoa. Enemmän siitä, mitä mun mielessä on ja miksi se on maassa. Tai miksi niitä asioita tulee mun mieleen; koska oon vähän alakuloinen. Se epävarmuus, se tunne että en ehkä pärjääkään, en ehkä osaakaan, en ehkä tahdokaan, en ehkä...

Kun en minä vaan tiedä. Enää. Mitään.

Sinä unille paina pääsi

sinä kuiskaten halaa minua

kauniita unia suutele

Ja tiedä, kuka on unessasi

Ikuisuuden jälkeen on poutasää

Melkein kuukauden hiljaisuuden jälkeen, mä aion taas palata. Pikkuhiljaa.
Liikkuvasta autosta otettuja kuvia. Leikin turistia. Olin turisti.

 suurennettuna:

Lappia. Mun ihanaa Lappia.

Ja uus tukka. Ehkä se olikin aika jo vaihtaa. Oliko, ehkä.

Osallistun Taitajiin 2013 Viherrakentamiseen ja lähetin mun runoja tällä viikolla Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun. Musta tuntuu, että oon saanu jotain aikaan. Se on hyvä tunne, vaikken tiedä kuinka totuudenmukainen. Käykäähän muuten äänestämässä Suuren Runokilpailun voittajaa. Osallistuin, mutten ole mukana. Suoraan sanottuna petyin pahasti tuomariston valitsemiin runoihin. Itsehän en tosin tiedä, mitä sinne ulkopuolelle jäi.

Kirjeveitsellä
avaat samat vanhat
haavat
Kynsilakanpoistoaineella
puhdistat veren
Keräät katajaa
haavatyynyksi

Etkä tahdo unohtaa


Miksi tahtoisitkaan
ottaa minut syliisi
kun olen pyörinyt
väärissä sängyissä
Miksi tahtoisitkaan
nostaa minut maasta
kun minä itken
omatuntoani


hiljalleen lupauksia
annettu
     toistensa huulille

pikkumysteerejä

Noniin. Perjantaina tilille pätkähti vanhan kämpän takuuvuokra ja tänään kun katsoin tiliä niin käytin viikonloppuna noin 150€ - mitä tapahtui? Perjantaina koulun jälkeen kävin Matkuksessa shoppailemassa ja eilen pyörähdin Joulumarkkinat ja Torikujan läpi. Mutta että 150?? Ja kun en minä edes ostanu mitään ihmeellisiä, joululahjat on loppusilauksia vaille paketissa (ei kirjaimellisesti) ja tulevat hiukset söivät myös aika paljon rahaa, sekä olihan meillä eilen pikkujoulut, mutta silti ihan käsittämätöntä.

Enkä edes jaksa laskea. Ennen pikkujouluja myös särjin hajuveden lattialle, olin kävelemässä ulos ilman avaimia, eksyin ja kävelin n. 2 kilometrin ylimääräsen matkan ku alunperin piti vaan kävellä 2,6km ja hukkasin siinä matkalla mun lempipinssin johonkin. Mutta sitten ilta vähän parani.

Tältä minä näytin:

Tämän minä ostin pikkujoulupakettiin (pitäähän sen ehdottomasti olla jotain mahdollisimman turhaa!!):

se sitäpaitsi vaihtaa väriä!!

Näin minä sen paketoin, kun ei ollut lahjapaperia:

 

Porukalla Aliasta pelaamassa, itse en tosin pelannut:

huomatkaa toki myös mun ihana mukini etualalla!

Ja loput kuvat onki sellasia, ettei niitä uskalla julkasta.

Enää neljä päivää koulua ja perjantaina Lappiin! Muutenkin koko viikon pitäisi olla jotain jouluaskartelua ja luvassa on varmaan hyviä ruokia, joten mieli on nosteessa.

Kerro

mitä sinä kaipaat

kenet tahdot

lämmittämään sänkysi

kun minä olen

kaukana

Kaikille ihanaa joulunodotusaikaa ja suuria, suuria unelmia ja voimia taistella.

Lumessa jälkiä vastapainettuja

Ilman sinua,

olisin harmaa tuuli

joka on seisahtanut paikoilleen

jäädäkseen nukkumaan

Liian kauan siitä kun olen kirjoittanut. Olen yrittänyt ja luovuttanut. Luovuttanut kun olen halunnut yrittää. Taistellut kun ei ole ollut toivoakaan. Toivonut vaikken ole jaksanut taistella. Olen ollut taas ristiriita, aidan korkein kohta, vastaväite, solmussa.

Enkä tiedä miten avaisin lukot. Lukon. Monta lukkoa. Suuri lukko.

Kai pieni haparointi ja horjuminen kuuluu asiaan?

Minun pitää sanoa itselleni, että saan minä yrittää. Ja epäonnistuakin saan. Mutta silti se, jolle kerron ei kuuntele. Ei ymmärrä, eikä varsinkaan tottele.

Päivä päivältä mä olen varmempi, että mun runot ei saapunukkaan perille kilpailuun. Mä muistan kun mä syksyllä pidin itteäni kasassa sen avulla. Mä ripustauduin siihen, että mä saan tuloksia. Vaikka sitten vain maksullisia, mutta edes niitä. Ja nyt - musta tuntuu, että osa musta on luovuttanut, katkaissut siipensä, lakannut yrittämästä ja unelmoimasta. Se osa sanoo "Ei susta koskaan tuu mitään, et sä koskaan saa mitään suurempaa aikaan". Se käskee mua luovuttaan, se pessimisti, se käskee mua lopettaan, se käskee mua säästään itteäni.

Enkä mä osaa mitään muuta. En mä osaa kun kirjottaa. En mä osaa puhua ihmisille, en mä osaa luoda musiikkia, en mä harrasta mitään muuta. Mä en ole yhtä kuin runot - mutta ilman niitä, mitä mä olisin?

Harmaa tuuli

Elossa tuulen jälkeen

Hui, niin kauan siitä kun oon viimeksi kirjottanut. Täällä kaikki hyvin, hengissä ollaan. Ihana viikonloppu takana.

Tänään olin niin onnellinen, kun katsoin lämpömittarista ulkolämpötilaksi -19. Oikea talvi-ilma! Sain laittaa päähän mun lämpimämmän hurjan kivan pipon, joka koulussakin sai monta hymyä ja kehua aikaan. Maassa oli lunta ja se narisi kivasti jalkojen alla kouluun tassuttaessani. Ja mikäs muutenkaan sen mukavampaa kuin aloittaa koulupäivä ruokailulla.

Laskeskelin tänään että joululahjoistakin on tullut ostettua jo 6/9 eli ajoissa ollaan! Tänään sain myös yhden ikuisuusprojektin loppuun; joulukortit. Nyt on kaikki nätisti kuorissaan ja merkit kylessä että kunhan vielä muistan ne postiin kiikuttaa niin hyvä minä ja onnittelen itseäni.

Laitoin juuri veden kiehumaan, aijon juoda kaakaota, koska alkoi hurjasti tekemään mieli. Sytyttää kynttilöitä. Lukea kirjaa. Koko päivän oon kuunnellu joululauluja. Joulu tuntuu niin kovin kaukaiselta, vaikka kohtahan se on. 21 päivää.

Tällä viikolla koulua vain enää kaks päivää. Sitten tulee rakas ystävä kylään. Odotan keskiviikkoa jo kovin; huonoa läppää ja parasta seuraa. Vesi on kiehunut. Kaakaota.

Jokainen joka vaatii liikaa

Jos vain olisit katse mun silmissä
merellä vaeltava tuuli sun hiuksissa
kertoisi kuka sä milloinkin oot
etkä sä vaipuisi kenenkään ajatuksiin
et jäisi kiinni vääriin liikkeisiin
Ja sä olisit vapaa niin kauan kuin mä hengittäisin
jonkun toisen ilmaa mun keuhkoihin

tahattomasti huulille kuljit
leikit maailman tuulissa
olit hetken joku aivan toinen
etkä surrut maailman suruja

 

Ei hymyile sulle enää aurinko

näet itsesi toisella puolen - ja veden alla

olet raskaissa muistossa yhä se kevyt

vai kevytkenkäinen kuka arvaa

Sä katoat vielä maailman tuuliin

sielua syö sun ajatukset -

hitaasti laske minut vesille ja päästä irti

Näin on parempi kaikille

Jo tiesin kun lupasit
ettei se todeksi muutu
oli valhe käsilleni liian raskas kantaa
ja hauraana muutinkin suuntaa
Minä pelotta pelkäsin enemmän
valoisassa vaani vaarat - peilit

Jos vain näkisit minut niinkuin itseni näen
ja tietäisit jokaisen ajatuksen
niiden ääriviivat ja väritetyn pinnan
Sinä halveksien katsoisit minua
tehden minusta ventovieraan

Vaan kiitän joka päivä

Viikonloppu takana. Paljon uusia ajatuksia, paljon vanhoja herätettyjä. Itsensä kehittämistä ja kamppailua. Humalaa ja uusia tovereita. Viikonloppuna Kuopio sai joulun - joulun syyskuun maisemalle.